Näin kuvia Marimekon kesäisistä uutuuksista jo jokin aika sitten ja päätin jo tuolloin, että yhden uutuuksista hankkisin itselleni – en nimittäin saanut tätä laukkua millään mielestäni! Rakastan pinkin ja oranssin väriyhdistelmää yli kaiken ja mikä parasta, tämä laukku olisi kooltaan juuri sitä, mitä päivittäisessä arjessani kaipaan. Niinpä jäin odottelemaan kesäuutuuksien saapumista myymälöihin ja olin valppaana heti, kun kuulin huhua, että NYT NIITÄ LÖYTYY!

Mutta eipä niin vain löytynytkään. Juuri tämä laukku, Marimekon Knitted Shoulderbag Unikko, oli näemmä ihastuttanut myös monia muita ja Hämeenkadun myymälässä hyllyt olivat jo tyhjiä sinne päästyäni. Tätä isompaa versiota laukusta kyllä löytyi, mutta itselläni oli hakusessa nimenomaan olkalaukku. Hämeenkadulla seikkaillessani muistin kuitenkin myös Sokoksen myyvän Marimekkoa ja päätin koettaa onneani josko uutukaiset olisivat rantautuneet jo myös sinne. Ja kyllä! Hyllyssä oli kaksi kappaletta näitä aarteita ja iloni kruunasi vielä Tampere-appista bongaamani -20% alekoodi Sokokselle, jonka pääsin käyttämään nyt tähän hankintaan.

Laukku on keikkunut olallani vasta parisen päivää, mutta se on kerännyt jo hurjasti kehuja. Se on todellinen väriläiskä asuun kuin asuun, ja toimi hauskana osana myös tätä lookia, johon pukeuduin serkunpojan syntymäpäiville. Printti toimi printin vierellä mukavasti, mutta sanoisin, että todellinen katseenvangitsija tämä laukku on kokomustaan asukokonaisuuteen. Nuo Kaikon oranssit Gia-korvakorut ovat muuten täydellinen match laukun oranssin sävyn kanssa!

Laukun ainoa pieni miinus tulee puuttuvasta sisätaskusta, mutta ajattelin tuonkin ongelman ratkaista sujauttamalla sen sisuksiin pienen irrallisen pussukan. Ihanaa on se, että laukku menee koko matkalta kiinni vetoketjulla. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että uusi laukkuhankinta tarkoittaa aina sitä, että joku aiemmista laukuistani lähtee kiertoon ja tällä kertaa myin eteenpäin tämän aarteen yhdelle teistä seuraajistani. Laukku löysi ihanan uuden kodin!

Olkoon tämä oma muistoni Unikon 60 v.-juhlavuodesta. <3

Takki UHANA DESIGN   Huivi NOSH // saatu   Tennarit PUMA  Leggarit H&M    Sukat SIDOSTE

Nytkö se talvi ihan oikeasti on ohi?

Tuntuu siltä, että takana on aivan järjettömän pitkä talvi, joka alkoi jo puoli vuotta sitten. Ensilunta taidettiin ihastella jo lokakuussa ja näiden kuvien ottamisesta ei ole edes kahta viikkoa aikaa. Koska blogini on minulle myös oma virtuaalinen päiväkirjani, haluan tallentaa nämä kevään viimeiset (?) lumikuvat talteen myös tänne, jotta ensi vuonna voin takatalven iskiessä huhtikuussa lohduttautua näiden kuvien myötä sillä, että takatalvi saattaa ihan parissa päivässäkin muuttua kesäksi. Loppuviikon ajan voi merinohuivit ja villakangastakit jättää näillä näkymin kaappiin.

Mutta millainen talvi tuo maailman pisin talvi nyt sitten olikaan?

Sukset kaivoin esiin heti lumien sataessa viime vuoden puolella, mutta pakko myöntää, että kovaa intoa hiihtämiseen ei tänä talvena syntynyt missään vaiheessa. Tämä johtui tosin siitä, että olkapääni ja hartiani reistailivat niin pahasti, että hiihto aina vain pahensi sitä. Hiihtotreenejä taisi talvelle kertyä kokonaista viisi kappaletta. 

Talviuinti unohtui meillä miltei kokonaan tämän vuoden puolella. Viimeisimmän pulahduksen taisin tehdä marraskuulla, enkä kyllä kaivannut tuota rakasta harrastusta juuri ollenkaan. Flunssa ja korona iskivät marraskuussa, ja niistä toipuminen otti aikansa ja esti avantokäynnit. Tänä vuonna toivon tilanteen olevan kuitenkin toinen, ja aion sinnikkäästi jatkaa syyspulahduksia avantokaudelle.

Talvi oli töiden puolesta melko kiireinen ja täynnä äärimmäisen mielenkiintoisia ja mukavia projekteja. Kuvasin paljon, mutta mukaan mahtui myös lukuisia piirustusprojekteja ja muita hieman aiemmasta poikkeavia duuniprojekteja. Arkemme muuttui kovasti Matin vaihdettua työpaikkaa ja olemmekin alkukevään aikana nauttineet lisääntyneestä yhteisestä ajasta ja ihan siitä perusarjesta. Arki on ollut tasaisempaa.

Talven kohokohtiin lukeutuu ehdottomasti joulu, ystäväni sviitissä järjestämät synttärit, pikkusiskoni pörröinen uusi perheenjäsen, mukavat hetket perheen, ystävien ja lähipiirin pikkuisten kanssa sekä lopputalven aikana lisääntynyt liikuntainto, joka on antanut energiaa arkeen. Yksi upeimmista duunin saralla tapahtuneista jutuista oli ehdottomasti tämä! 

Toivottavasti talvi ei ota takapakkia ilkeyttään nyt, kun totean tämän postauksen myötä kevään startanneen virallisesti myös blogissani. Toivotaan, että näin talvisia asukuvia nähdään blogini puolella vasta loppuvuodesta. Toukokuu, tervetuloa!