Lähtölaskenta on alkanut. Huomenna vietetään mun syntymän muistopäivää, ja ikävuosi 22 pistetään pakettiin. 17 vuoden kuluttua mä juhlin mun nelikymppisiä, niin kuin työkaveri tänään. Oli muuten aika mahtikekkerit. Olis ollu aika kätsyä juhlia omat synttärit siinä samalla (Annen ja Ellun sanoin: ”Nää on ilmasen viinan bileeeet!”), mutta hieman rajottaa noi huomiset rippijuhlat. Oltiin siis nätisti, ja sankarille toimitettiin maailman miehekkäin kukkakimppu. Kolme kaktusta nätisti ruukkuun aseteltuna. Sankari tosin totes, että ei hän näin piikikäs kyllä onneks ite oo ;) Todellinen äijäkimppu. Olen jo saanut muutaman syntymäpäivälahjan etukäteen, mutta esittelen niitä vasta huomenna.. On ihan hölynpölyä, että synttärit jännittäisivät vähemmän mitä enemmän ikää tulee. Kyllä mun mielestä on ihanaa juhlia niitä edelleen, vaikka mitään Barbie-nukkeja ei lahjaksi enää tulekaan ;) Sain muuten kerran pienenä lahjaksi odottava äiti-Barbien, olimme silloin maalla, ja ilonkiljahdukset muuttuivat pian itkupotkuraivareiksi, kun Barbien maha ei kääntynytkään, ja mitään vauvaa ei tullutkaan pihalle! Miettikää nyt, mitä draamaa pienen tytön syntymäpäivän aamuun. Barbieta lähdettiin saman tien palauttamaan Tampereen keskustaan, ja niin oli päivä pelastettu.

Äsken päätettiin lähteä vielä M:n kanssa reippailemaan, mutta niijustiinsa, heti kun päästiin fiilikseen, rupes satamaan. Epun pikapissojen jälkeen kipitettiin vikkelästi sisälle. Rakastan kotivaatteita, ja heti kun kotiuduimme synttäreiltä, kuoriuduin kissanaisen asustani, ja vaihdoin rentoon Gina Tricot- trikoopuseroon ja Seppälän farkkuleggareihin. Niistä on ihanat koti-illat tehty, Tuon GT:n kukkahuivin tulette varmaankin syksymmällä näkemään vielä useasti. Ruusut vei mun sydämen jo H&M:n Garden Collectionin myötä, ja rakkaus vain kukoistaa edelleen, kirjaimellisesti.

Parisuhde vaatii uhrauksia ja mää oikeesti yritin ihan kauheasti kiinnostua tuosta Public Enemies-leffasta, mutta kun ei niin ei. Edes savuisten baarien ja jazz-musiikin siivittämänä Johnny D. ei saanut mua pidettyä ruudun ääressä. Plussat kuitenkin ihastuttavasta puvustuksesta ja seepiansävyisistä leffahetkistä.

Nii ja niistä rippijuhlavaatteista. Joo mulla ei oo edelleen hajuakaan mitä laittaisin päälleni. M saa stailata mut aamulla jos paniikki iskee :D Johnny D. taidettiin just pidättää, ehkä mä kipitän tonne M:n kainaloon loppuleffan ajaks. Ei tää voi enää kauaa kestää :D