Hiu Hui Hiuksia!

CURIOUSER & CURIOUSER | Yleinen

Hiukset. Mulla koko pukeutuminen ja tyylin luominen lähtee useimmiten päästä, hiuksista. Hiukset yleensä vaativat myös itsepäisesti eniten huomiota ja aikaa, väkertääkö, käkertääkö, suoristaako vai ponnaroiko? Bad-Hair-Day ei ole vitsi. Välillä se on jopa pikku kriisin poikanen, joka saattaa pilata koko päivän. Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Oma pääkarvoitus on tällä hetkellä kaamea. Oon tietoisesti kasvattanut tyveä, jotta pääsisin selvyyteen siitä, minkä värinen mää oikeesti oon. Ennakko-odotukset täyttyivät sataprosenttisesti, kun pääklapi kasvaa nyt tyvestä jo 8 senttiä korkeeta maantienharmaata karvaa.

Tätä flunssaista olotilaa piristääkseni, tein retken Irc-Gallerian kuvasyövereihin (oi niitä aikoja kun ylhäältä päin otetut deer in a headlight-silmät olivat ainoa oikea tapa poseerata). En kysy teiltä neuvoja, mielipiteet ovat toki tervetulleita, mutta hei ratkaistaas yhessä tää pääasia ja keksitään miten me pelastetaan mun tukka. Halki, poikki ja pinoon vai onko vielä blondillakin toivoa?

Syystä tai toisesta, löysin ehdottomasti eniten kuvia täysin vaaleista Tuksu-tukista. Vaalea tukka on mielestäni ihanan elovenamainen, kunhan se varsinkin pitkänä näyttää hyvin hoidetulta ja terveeltä. Tunnen ehdottomasti itseni kotoisimmaksi vaaleassa tukassa, olen blondi henkeen ja vereen ja erityisesti ajatusmaailmaltani.

Näin tummia raitoja koitin vain sen takia, kun kampaaja päätti ne päähäni istuttaa. Totuttelun jälkeen rupesin niistä jo hieman tykkäämäänkin. Hiukset on eloisamman näköiset eri värivivahteiden avulla, mutta tällä kertaa taidettiin mennä hieman liikaa pimeän puolelle? Jostain syystä lopulta tuntui siltä, että tuo tumma väri levisi koko päähäni kuten tuosta otsis-kuvaelmasta näkyy, ruskeakin se jossakin vaiheessa oli.

Jos nyt ensin saisin värin päätettyä, voitaisiin siirtyä otsatukan pariin. Leveä ”laatikkonaamani” lähes vaatii jonkinlaisia verhoja peitokseen, mutta kun mieluisan otsatukan löytää mallissa pysyminen vaatii jatkuvaa leikkausta. Ja mikäköhän siinäkin on, että kun otsatukan leikkaa yhtäkkiä haluaakin kasvattaa sen pois, ja jos sitä ei leikkaa, koko ajan sen leikkaamista kuitenkin miettii..

Ehkäpä vain varaan kampaajan, istun tuoliin, ja nousen siitä ylös tyytyväisenä ja uusitukkaisena. En. Ehkäpä ilmottaudun Extreme Make Overiin ja joku huippustailaaja pistää mun pään kaljuks. En. Ehkäpä haen vain Garnierin blondauspakkauksen lähimarketista ja otan juurilta luulot pois. Kannatetaan.


Posted in Yleinen by Bella.