Has Fashion Always Been My Passion?

En ole vielä juurikaan kovin syvällisiä tekstejä itsestäni tai harrastuksistani tänne blogin puolelle raapustellut. Omat jutut on omia juttuja, ja blogin kirjoittelu on kuitenkin sen verran julkista touhua, että johonkin rajojakin on tietysti hieman vedettävä. Nyt ajattelin hieman lipsua.

Välillä mietin itsekin, miksi bloggailen. Syy on yksinkertainen: rakastan vaatteita, asusteita, muotia, kauniita asioita. Ja koska tiedän, että monilla teistä on samanlaisia ajatuksia ja mielenkiinnon kohteita, on ihanaa jakaa muotiin liittyviä ilonpilkahduksia teidän kanssa. Koska juuri te ymmärrätte miksi joku voi innostua kolmen euron kirpputoripaidasta, ja te tiedätte sen tunteen, kun löytää H&M:n alerekistä juuri ne housut puoleen hintaan alennettuina, joita olet himoinnut koko kesäkauden ajan.

Mä oon rakastanut muotia, bling blingiä ja vaatteita aina- ja mä todistan sen teille nyt.

Voisikohan kiinnostus muotiin olla verissä? Mummuni oli ammatiltaan ompelija. Hän kierteli muun muassa Pariisissa nuuhkimassa muodin uusia tuulia Eiffel-tornin juurella ja taisipa hän vaatettaa myös muutamaa suomalaista seurapiirijulkimoa. Mummu ei tullut koskaan liian vanhaksi kutomaan, ja yli 80-vuotiaana hän ompeli minulle vielä Wanhojen tanssimekonkin. Myös kummitätin ompelukone sauhuaa tiuhaan tahtiin, mami on virkannut aivan ihastuttavia päiväpeittoja pikkuvirkkuukoukullaan ja muorin kätösiin kun annat kerän lankaa ja puikot, niin tadaa, sukat on valmiit ennen kuin ehdit sanoa kukkuluuruu.

Katselin pienenä Kauniita ja Rohkeita. Muistan vieläkin elävästi ne muotinäytökset, joita Spectran ja Forresterin muotitalot aina välillä järjestivät. Niitähän sarjassa esitettiin aina silloin tällöin. Toinen juttu, minkä lapsuuden muoti-ihasteluista muistan ovat missikisat. 1990-luvun puoleen väliin asti varsinkin iltapukukierrokset olivat varsin näyttäviä, nykyaikaa ajatellen ehkä jopa vähän naurettavia, mutta silti aina missikisojen aikaan Roosan ja mun Barbiet vaatetettiin uudestaan päästä varpaisiin. Aluksi vaatteita Barbeille tekivät äiti, kummitäti ja muori, sittemmin minä. Ohessa todistusaineistoa (nää on siis niitä mun tekemiä, ja näistä voi siis vain syyttää Ridgeä ja Brookea ;).

Koska arvostan sisarussuhdettani Roosan kanssa, Roosa on korrektisti peitetty, huomioi kuitenkin Roosan muodikas olkaimeton pallomekko, by designer Noora Näppilä ;) Roosa oli pikkuruinen side-kick näissä muotishow-järjestelyissä, korvaamaton pikku apulainen, jonka taisin aina jopa välillä pakottaa mukaan mun hössötyksiin :D

Sitten iski se järjetön into piirrellä ja piirrellä ja piirrellä. Löysin eilen kansion, joka sisältää sellaisia arkistojen aarteita, että vautsivau vaan :D Ladies and gentlemen, Norppa Designs spring 2002:

Pyytäisin kiinnittämään huomiota ihastuttavaan mamma-mallistoon, ja erityisesti hilpeyttä voisi häävieraissa herättää nuo varsin eriskummalliset pulut (?) tuossa hääpuvussa. ;) Teini-iässä piirtely- ja suunnitteluinto vain kasvoi. Seuraavat luomukset ovatkin sitten vuodelta 2003-2004.

Näettekös nyt. Tää on siis aina ollut mun juttuni. Vihdoin blogin avulla löysin kuitenkin minulle sopivimman väylän levittää innostusta ja rakkautta kohti muotia ja kaikkea sitä, mitä sen ympärille liittyy.

Olen minä tosin jotakin pientä ja konkreettista muodin saralla tosin ihan oikeastikin jo saavuttanutkin (siis jotakin muutakin kuin Martta-liiton stipendin käsitöistä yläasteella :D). Suunnittelemieni bikinien suosio ja mahdoton äänivyöry Nelly.comin kilpailussa yllättivät minut täysin, ja täytyy kyllä myöntää, että voiton ajattelu vetää minut edelleen sanattomaksi. Tätä voittoa juhlittiin kyllä koko perheen, suvun ja ystävien kesken, jopa Facebookissa sain täysin tuntemattomilta onnitteluja. Olihan se siistiä, ei sitä voi kiistää ;)

Vaikka kilpailusta upeita palkintoja saikin paljon, omalla kohdalla hienoimmalta tuntui kuitenkin se ajatus, että joku todella voisi ostaa bikineitä, joiden tuoteselosteissa komeilee nimeni. Pikkutyttönä ei ehkä tuollaista olisi osannut edes aavistella, kun raapustelin luonnoksia kansioihin. Bikineiden teko tuntui kestävän i-kui-suu-den. Nelly.comin väki piti minut kyllä hyvin ajan tasalla, vaikka välillä itsekin hieman hoputin ja kyselin biksujen perään. Tuotanto kesti puolisen vuotta, kun bikinit viimein syksyllä tulivat myyntiin. Toisin sanoen en itsekään ole vielä päässyt bikinejä testaamaan käytännössä; kesää ja rantsukelejä odotellessa.. ;)

Bikinikisavoitto oli myös viimeinen niitti sille päätökselle, että päätin perustaa blogin. Eli täällä ollaan. Ja mikäli tän postauksen myötä meni sitten ne viimeisetkin uskottavuuden rippeet muotibloggarina, niin auts. Se ei ollut tarkoitus. Jatkan sitten tästä lähin vain lifestylebloggarina mikäli näin pääsi käymään. ;)

Nyt syöksyn kuitenkin seuraavan muotiluomuksen kimppuun. Olette osoittaneet niin suurta kiinnostusta tekemiäni pantoja kohtaan, että teen niitä pari teillekin arvottavaksi ;)