Ystävänpäivänä sydämet ja Amorin nuolet lentelevät. Pusuja vaihdellaan ja kullanmurut kantavat vaaleanpunaisia ruusuja toisilleen kotiin. Silloin saa olla ällösöpö ja kertoa kortilla ihastukselleen, että hei mä taidan vähän tykätä susta. Muistan yhä kuinka ala-asteen toisella luokalla sain yheltä pojalta ystävänpäiväkortin. Menin ihan hämilleni ja kotona vollotin äitille, että voi ei, mitä tää tarkottaa, pitääks mun nyt alkaa seukkaamaan sen pojan kanssa (bloggaajan huomio: mun miesmaku oli kyllä niin outo tuolloin, kyseinen poika on nyt joku kaksmetrinen superurheilija…) :D
Me vietettiin Matin kanssa viime vuonna ensimmäistä ystävänpäiväämme yhdessä. Ekana ystävänpäivänä saa ainakin söpöillä, eksni? Noh, me sovittiin, että mitään ei toisillemme osteta.. Meidän suhde perustuu hyvin pitkälti yhteiseen huumorintajuun, ja Matti tietää, että en ole mikään nalleihminen. Tuollaisella nallukalla mua sitten kuitenkin kyseisenä päivänä lahjottiin. Vallu (Valentine’s Day, you know) kökötti Arabian Muumi-kulhossa. Kulho on ollut kovassa käytössä, ja on siis kovin rakas minulle :) Suloinen lahja, vaikka vähän ällösöpö olikin ;)<3 Myöhemmin kuulin, että Vallu oli Epun ystävänpäivälahjaksi alunperin tarkoitettu. :D
