Väitän, että tytöillä piilee elimistössään prinsessa-geeni, joka useimmilla on valloillaan nuoremmalla iällä, jolloin se nousee vahvasti esiin Barbie-leikkien lomassa tai jatkuvalla prinsessamekkojen vaihtamisella. Onkohan se vaarallista, jos geeni puskee läpi vielä silloinkin, kun lähes 1/4 sadasta ikävuodesta on saavutettu?
En olekaan vielä ehtinyt esitellä teille uusinta prinsessaunelmaani, joka odottaa kiltisti vaatehuoneessa henkarissa sitä päivää, kun kohdalleni osuu taas mekkokriisi tai jokin muu ”apua mulla ei oo sinne juhliin mitään päällepantavaa”-kohtaus hyökkää takavasemmalta. Mekko löytyi H&M:n alerekistä pilkkahintaan, enkä voinut jättää sitä sinne yksin nököttämään. Kyllä te tytöt ainakin ymmärrätte mua, täydellisen juhlamekon etsiminen saa välillä meidät prinsessat näkemään punaista ja hyperventiloimaan. Kun sopiva yksilö osuu kohdalle, ei silloin hukata aikaa enää turhaan mietiskelyyn. Kassalle ja kotiin, varsinkin jos mekko maksaa kympin.
Tämä prinsessa on onneksi löytänyt jo prinssinsä ja suuntaakin nyt seuraavaksi lenkille tuon urhon kanssa, mutta muistakaahan te, jotka kaipaatte ja odotatte vielä sen sulhon saapumista valkoisella ratsulla (vai Bemarilla?!), että ”in life, you have to kiss many frogs before you find your prince”. Mä olin jo yhdessä vaiheessa niin epätoivoinen, että taisin omistaa jopa paidan, jossa kyseinen lausahdus luki :D
Mitäköhän työkaverit sanoisivat, kun liihottelisin mekossani huomenna töihin. Harmillista, että tämä ei taida kuitenkaan olla hyväksyttävä päivän asu toimistollamme ;)
