Kiipesin tänään kurkistelemaan Henkien talon ikkunasta sisään. Oikeastaan kävin rakentamassa talon itse, iskä toimi rakennusmestarina ja minä hanslankarina. Äiti oli hankkinut tyylikkään graniittisen ”henkien talon” Prismasta koristamaan vanhempieni kesäpaikkaa ja suloista japanilaishenkistä istutusryhmää. Toisin sanoen, mää ja iskä asetettiin talo paikoilleen samalla kun käyntiin kesäpaikalla kääntymässä.
Kesäpaikan sää ei kuitenkaan suosinut sen paremmin kuin Tampereellakaan, joten suuntasimme vartin vierailun jälkeen takaisin kotiin päin.
… ja toki pikkuveli Eetukin sai oman osansa.
Jätskiannosten jälkeen suuntasinkin äidin käsittelyyn, joka taikoi jälleen kerran tyvikasvuni peittoon. Kotivärjäily on toki aina kotivärjäilyä, mutta jo aikaisemmalla blondikaudellani turvauduin hyvillä mielin Garnierin hiusväriin, joka omalla kohdallani peittää tyvikasvun täydellisesti. Oih, olihan siinä brunettekaudessakin puolessa, tyvikasvu tuntuu innostuneen blondauksesta niin, että väripurkki tulee tarpeeseen kerran kuukaudessa. Mikäli tartutte joskus tähän kyseiseen väripurkkiin, kannattaa huomioida, että pitkä tukka vaatii vähintään kaksi pakkausta väriä. Tyven tuolla saa kyllä yhdenkin purkin avulla piiloon, mutta koko päähän aine ei riitä :)
Huomenna kuvaa lopputuloksesta, mutta hyvältä näyttäisi näyttävän ja loput keltaisetkin vivahteet taidettiin viimein saada kukistettua!
Psst. Tuun ehkäpä pian hulluksi, päässä soi rikkinäisen levyn tavoin Poika saunoo, ja turhauttavintahan tässä on se, että muistan siitä ainoastaan sen ”poika saunoo”- kohdan :D
