Likka on kotiutunut lenkiltä! Lenkin saldona pari kipeetä rakkulaa jaloissa, äärimmäisen hyvä mieli ja aikamoinen päänsärky, joka johtunee liiallisesta auringossa olosta ;)
Annan kanssa jälleen sitkeästi vaelsimme koko 7,5 kilometrin lenkin, vaikka osa porukastamme jättikin lenkkikengät narikkaan heti lenkin aluksi ja suunnisti Pyynikin näkötornille munkkikahveille. Ei huono vaihtoehto sekään, mutta perinteitä kunnioittaen lenkki oli tänäkin vuonna talsittava oikomatta loppuun.
Tässä kohtaa tuli kuitenkin munkkikahveja ikävä, kun tuntui, etteivät ne ylämäet loppuneet millään.Eikös ylämäen jälkeen pidä tulla aina alamäki? No ei siltä tuntunut ainakaan eilen. Huipulla tuulee, kirjaimellisesti, ja taukopaikan näkymät tarjosivat silmänravintoa kerrakseen. Kyllä kannatti kivuta!
Loppujen lopuksi maaliviivalle päästiin kohtuullisen nopeasti, ja palomiesten onnitteluhalausten (kyllä, luitte oikein, palomiehet halas kaikki likat läpi…) jälkeen päästiin taas eväiden kimppuun. Paulaa odotellessa olikin ihana nauttia auringosta ja ihmetellä, mitä kaikkea ihanaa lenkin yllätyskassi taas sisälsikään!
Mutta on se vaan todettava, että Paula on ihan huikea! Oon ihan aina halunnut nähdä Paula Koivuniemen livenä, ja eilen suuri haaveeni toteutui ;) Kesäshow 2011 kruunasi Likkojen lenkki-illan ja voi olisittepa olleet paikalla kuulemassa kuinka Pyynikki jylisi, kun me kuunneltiin Tomppaa. Päätin, että musta tulee isona Paula Koivuniemi ;)
Ensi vuonna uudestaan, kiitos kivasta päivästä (ja illasta) likat ♥
Millainen viikonloppu teillä on tähän asti ollut? :)
