Grrrrr. Nyt on sankarit nähty livenä (screeniltä) ja ikuistettu valokuviin (screenin kautta). Oli muuten porukkaa! Me jäätiin Roosan kanssa suosiolla hieman sivummalle; ensin yritettiin lähteä tunkemaan tietämme kohti lavaa, mutta orastavan ahdistuskohtauksen ja minimaalisen pakokauhun vallattua meidät, päätettiin liueta väljemmille vesille.
Meininki oli aika vaisua, vai olinko niin kaukana lavasta etten oikein saanut tunnelmasta kiinni. Sami Hintsanen siellä tuntui vetävän showta eteenpäin, mutta aika hiljaisesti porukka siellä yhteislauluja hoilotti. Mutta toistettakoon vielä, että mä todellakin olin aika kaukana. Miltäs siellä eturivissä kuulosti?
Mutta oli sitä nyt kyllä hienoa olla paikalla näinkin merkittävässä tapahtumassa. Juti oli sopivasti parantunut nilkkatulehduksesta, ja kyllä se veivimieskin oli näkemisen arvoinen jellona. Lepistö oli silti mun lemppari ;) Ens kerralla (ens vuonna?) mä kyllä ängen eturiviin.
