Matkalla tankattiin niin auto kun vatsatkin, kun pysähdyimme Linnatuuleen nauttimaan buffetista. Linnatuulessa pysähtyminen oli Matin mielestä muutenkin välttämättömyys; kaksi tuntia autossa Nooran kanssa, joka hoilottaa korvan juuressa Bon Jovin kokoelmaa repeatilla, ei välttämättä ole maailman mieltäylentävin kokemus. Mattihan ei edes kyseisestä artistista välitä :D
Auto parkkiin 20 minuutin matkan päähän stadionilta, ja siitä kävellen kohti tapahtumapaikkaa. Tunnelma oli jo seitsemän aikaan katossa, kun väkeä valui tasaisena virtana paikalle. Lämppäribändejä kuunnellessa vierähti nopeasti tunnin verran, ja lopulta olikin jo aika kutsua Jon paikalle ;)
Sitä ennen ehdimme kuitenkin hieman kuvailemaan asukuvia. Mattiakin taisi jännittää, kun unohti rajata kuvan niin, että koko typy olisi näkynyt, mutta päällä siis H&M:n t-paita ja farkkutakki, kaulassa killuvat maailman täydellisimmät aurinkolasit samaisesta liikkeessä. Onlyn farkkushortsit ja legginssit jalkaan, ja viihdyin asussani koko illan. Tärkeimmäksi asusteeksi tosin muodostui laukussa ollut sadetakki, jonka saikin vetäistä päälle jo vartti keikan alkamisen jälkeen :D
Keikka oli mahtava. Tykkäsin joka minuutista, ja useaan kertaan kelloa illan aikana katsoessani mietinkin, miten ilta meni niin nopeasti ohi. Sateesta viis, luulen, että se vain kohotti tunnelmaa ja teki tilaisuudesta yhä ainutlaatuisemman. Taivas repesi kaatosateeseen, kun Bon Jovi soitti viimeistä biisiään ja ei voi muuta sanoa kuin että WAU. Ei muuten taatustikaan jäänyt viimeiseksi livekeikakseni.
Eksoottisen kokemuksesta teki kaatosateessa talsiminen Helsingissä joitakin pikkuteitä ja puistikoita pitkin kohti autoa. Litimärät keikkalaiset löysivät kuitenkin lopulta ajoneuvonsa ja vuorokauden vaihtuessa kiisimme sateessa kohti Tamperetta.
Eilen Särkänniemeiltiin, kohta rippijuhlaillaan, ja josko illalla ihan vain istuisi paikallaan ja valmistautuisi tulevaan viikkoon. Aamukampa näyttää 4 (!!) aamua, ja sitten koittaa ansaittu loma. Jes.
