Kuten joku nokkela saattoikin jo edellisestä postauksesta päätellä, tänään lähdettiin road tripille kohti Ähtärin eläintarhaa. Rakastan reissaamista, en tykkää yhtään möllöttää kotona koko viikonloppua, ja tämäkin päivä toimi kyllä todellisena piristysruiskeena, vaikka sadetta niskaamme saimmekin.
Ähtärin eläinpuisto sijaitsee siis Ähtärissä, ah kuinka loogista, ja matkan varrelle sijoittui myös Matin kotikoti, jossa poikkesimmekin pikaisesti (nappaamassa asukuvat). Todellisuudessahan sotkin erään ihanan valkoisen neuleen jo menomatkalla, ja jouduin kipin kapin hakemaan Virtain Löytötexistä uuden puseron. Jep. Ruutupaita on siis sieltä, siinä ei ole minkäänlaista merkkiä, mutta ihan kivasti se sopi kuitenkin yhteen Lindexin farkkucaprien kanssa. Fiilis oli kuin Amerikan lipulla konsanaan punaisine väriläiskineni. Sottapytty mikä sottapytty. Matkustuskumppaninani toimi jälleen pikkusisko Roosa, joka oli myös valinnut reissuasuksi ruutua.
Sen lisäksi että tykkään suhata ympäri Suomea, pidän myös eläimistä. Ähtärin eläinpuisto veti täysin vertoja Korkeasaarelle, ja voi kuinka paljon mahtavia eläinkunnan edustajia myös Suomen luonnossa asustaa. Seuraavaksi luvassa kuvapläjäys Ähtärin sankareista, kannattaa siis skipata mikäli höyhenet ja karvatupot aiheuttavat aivastuksia ;)
Ähtärin eläinpuisto ja sen asukit on sijoiteltu kolmen kilometrin pituisen reitin varrelle. Eläimiä ihastellessa saa samalla nauttia myös kauniista luonnosta, ja näkyipä reitin varrella myös paljon grillauspaikkoja, joissa olisi voinut makkaransa käristää. Ohjelmaakin puistosta löytyi; Roosa kokeili pystyykö hyppäämään pidemmälle kuin metsämyyrä sillä välin, kun minä ja Matti kisailimme siitä kumpi on pitempi kuin hirvi. Roosa loikkasi kuin saukko ja mää olen lähes karhun korkuinen.
Ilveskissanainen löysi reitin varrelta lajitovereitaan. Lajitoverit köllöttelivät kuitenkin sateen suojassa katoksen alla eivätkä vaivautuneet edes tervehtimään. Verrattuna kärppien vikkelään olemukseen, voin vain toivoa, että ilvekset keräävät vähän tsemppiä joukkioonsa, jotta samanlainen asettelu ei käy toteen SM-liigasta puhuttaessa..
Karhut olivat äärimmäisen laiskalla tuulella, eivätkä sudetkaan muuttuneet Team Jacobin jäseniksi vaikka kuinka toivoin. Ähtärin koluttuamme suuntasimmekin Nissanin nokan kohti Vesalandiaa tavoitteenamme saada ravintoa kupuihimme. Ravintolan jono kiemurteli kuitenkin niin pitkänä, että pikaisen kauppakierroksen jälkeen (ei päästy ees telkkariin eikä ees nähty sitä sympaattista Tuuri-ohjelman työkaluosaston miestä) jatkoimme matkaa. Se taisi olla oikea ratkaisu, kun alla olevasta kuvasta päätellen varakuvaajan käsi on heilunut jo ruuan puutoksesta sen verran, että meidän ”V niinkuin Vesa”-performanssi onnenkengän alla on mennyt ihan hukkaan :D
Mahtava päivä, mahtava seura, mahtava Suomen kesä.
Millainen päivä teillä on ollut? :)
