Siitä asti, kun palasin Pariisista minilomaltamme kotiin, olen kaivannut ihan joka päivä Ranskaan takaisin. Kaupunki vei minun sydämeni kerta heitolla; tälläinen arkajalka Suomesta kotiutui Pariisin sykkeeseen niin, että osasi parin päivän jälkeen suunnistaa kaupungissa ilman karttaa, tilata rohkeasti kahvilassa kupposen kahvia ranskaksi, s’il vous plait, ja voitti suurimman pelkonsa hissimatkalla Eiffel-tornin huipulle.
Koska tuo kyseinen matka oli minulle (ja uskallan väittää, että myös äidille) niin tärkeä, halusin, että uudessa kodissamme on jotakin tai jokin sisustuselementti, joka muistuttaa minua päivittäin ihanasta matkastamme.
Nyt tuo kyseinen matkamuisto löysi arvoisensa kehykset ylleen. Joku voisi kysyä miksi ihmeessä en vain tulosta netin syövereistä samaista kuvaa ja lyö sitä kehyksiin. No eihän se olisi lainkaan sama. Kuva ei olisi tällöin ostettu Seinen rannalla kojua pitävältä torikauppiaalta, siltä kauppiaalta, joka toivotti niin iloisesti neideille hyvät päivänjatkot, että palasimme äidin kanssa saman kauppiaan luokse vielä toistekin. Onnistunutta asiakaspalvelua Seinen kupeessa siis.
Jännitimme lentokoneessa lennellessämme, kuinka ruumaan sijoitetut pikkutaulut pärjäisivät ja löytäisimmekö kotiin päästyämme kassistamme vain kasan ruttuisia pahviläpysköjä. Hienosti ne selvisivät, ja nyt yksi niistä pääsee uuden makuuhuoneemme katseenvangitsijaksi.
Taulussa kuunsirpillä Pariisin yöstä nautiskeleva pellavapää sopii värisävyiltään kauniisti uuteen makuuhuoneeseemme ja kullansävyiset kehykset (Kodin Ykkönen) korostavat taulun värejä kauniisti. Kohoaapa taustalla myös tuo suuri ja mahtava Eiffel; vieläkin puistatuttaa, kun mietin fiiliksiä siellä huipulla.
Onko jokin kaupunki valloittanut sinun sydämesi? ♥
Psst. Hihii, mä yritän nyt luvata, että tämä oli viimeinen hehkutuspostaus Pariisista ;D
