Koska Nelly.comin kollaasikilpailun voittolahjakorttia oli vielä jäljellä, tein tuossa jokunen aika sitten harkitun ex tempore-ostoksen. Eräs mekko oli toistuvasti aiheuttanut Nellyn aleissa minulle päänvaivaa kauniilla kuosillaan ja mallillaan, mutta joka visiitti olin sen kuitenkin tähän asti muiden ostettavaksi jättänyt. Tuo samainen mekko oli toki esillä jälleen välipäivän aleissa, ja tällä kertaa tämä edullinen löytö päätyi ostoskoriin. Nyt minulla onkin sitten käsissäni positiivinen dilemma; ongelma, jonka tämä mekko nyt sitten aiheutti.
Kyseessä on siis Club L:n pitsiunelma, joka lähinnä jo pelkästään upeilla väreillään minut hurmasi. Osasin kaiken lisäksi valita vielä oikean koonkin, ja taisin sitä sovitellessani pari riemunkiljahdustakin päästä. Jesh, tämähän on ihan täydellinen!
Suloinen, eikö totta? Tuo pitsiunelma kätkee siis sisäänsä myös valkoisen vuoren, joten ”mekkoa” voi käyttää ihan sellaisenaan. Tai siis voisi, jos helma ei ylettyisi vesirajan yläpuolelle noin hurjasti. Tämän ongelman ratkaisi Ginan musta pitkä toppi, mutta lähempi tarkastelu saikin minut sitten kiukustumaan ja kunnolla.
Olen hirveän tarkka nykyään vaatteen laadusta ja itsekin ommellessani teille esimerkiksi neulepantoja, pidän huolen siitä, että päättelyt ovat viimeisen päälle tehtyjä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin purkautuva uusi vaate tai asuste..
Alushameen helman en odottanutkaan olevan ommeltu, mutta vaikka mekko kovin edullinen alelöytö olikin, olisin toivonut hieman parempaa saumojen huolittelua, puhumattakaan siitä, että hihan piparkakkureunan pitsi oli selvästi saksittu jo valmiiksi rikki..
