Kaikki ne neljätuhatta kertaa, jolloin olen itselleni otsatukan napsaissut juuri silloin, kun usko on alkanut loppua siihen, että ne omituiset haituvat koskaan kasvavat minnekään, ovat nyt taakse jäänyttä elämää ja tilalle on tullut keskijakaus. Tuntuu, että vuodet ovat juurruttaneet jakauksen siihen yhteen tiettyyn kohtaan ja nyt oli pienen muutoksen aika. Otsatukan rippeet on kasvatettu kuriin ja nyt, kun viimein olen tottunut pidennystenjälkeiseen elämään, päätin myös testailla tänään vanhaa vihollistani keskijakausta. Lopputulos oli ihan mukiinmenevä ja varsinkin tuon Zaran pannan kera kovin ”keijukaismainen” (kuten Matti asian totesi..).