Täällä eräs reissussa rähjääntynyt bloggaaja kertoilee pikaisia kuulumisia ennen nukkumaan menoa. Saavuimme juuri San Siron jalkapallostadionilta ja voin kertoa, että jos on joskus taksin saaminen yöaikaan Tampereen keskustasta vaikeaa, niin tämä mission impossible osoittautui vielä haastavammaksi Milanossa kello yhdentoista aikaan. Jouduimmekin kymmenien tuhansien ihmisten purkautuessa stadionilta kävelemään kaatosateessa jonkin matkaa ennen kuin taksi löytyi. Nyt onnellisena hotellin lakanoiden välistä voin vain todeta, että hieman jänskätti ehditäänkö hotellille ennen aamulentoa.

Ottelu oli melkoinen kokemus, Balotelli pallotteli tiensä sydämeeni, mutta ei stadion ollut lainkaan niin kodikas kuin meidän oma Hakametsä. Ilveskissainen oli kuitenkin ihan fiiliksissä mukana, kunhan selvisi siitä järkytyksestä, että paikkamme olivat huikean korkealla ja alkuun meinasikin pieni huippaus alkaa ottaa jo päähän.

Otteluasu ei ollut ihan noin freshin näköinen kuin mitä kuvat antavat ymmärtää; kikkurat suoristuivat vesisateessa jo ennen kuin päästiin hallille ja kylmyyden vuoksi Matti osti minulle matkamuistoksi AC Milanin huivin ja lippiksen, että ihan tyylikkäänä oltiin sitten liikenteessä. Takki on kuitenkin tuliainen minulta minulle, löysin sen Stradivariuksesta ja rakastuin päätä pahkaa.