Moni juttu jää monesti kiinni siitä, että itsestään niskasta kiinni ottaminen on niin hurjan vaikeaa. Sitten kun. Sitten joskus. Sitten kun on aikaa. Tiedättehän. Myönnän, että tälläistä keskustelua käyn itseni kanssa monesti, kun pitäisi tilata vaikkapa hammaslääkäri. Työn alla on viimeiset kymmenen vuotta ollut myös pari pienen pientä juttua, jotka hoisin nyt vihdoin parisen viikkoa sitten pois alta.
Tämä postaus on kaukana niistä kategorioista, joista yleensä kirjoittelen, joten perustin sitä varten oman täginsä TERVEYDEKSI, jonka alta saattaa myöhemmin löytää lisääkin terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä postauksia.
Kuten sanoin, kyse oli muutamasta pienestä jutusta, jotka nokkelin saattaa bongatakin jo yllä olevasta kuvasta. Kuva on otettu tasan kaksi viikkoa sitten, pari tuntia ennen pientä kirurgista operaatiota, jota työterveyslääkärini minulle suositteli tehtäväksi käytyäni näyttämässä hänelle muutamia mieltäni mietityttäneitä luomia. Luomet eivät tuossa rintakehässä olleet haitaksi, mutta toisen luomen hyvin tumman värin vuoksi ja toisen luomen paikan vuoksi, käväisin ne lääkärille näyttämässä. Isompi luomista sai välillä muun muassa hankaumia vaatteista ja koruista, joten toivoin sitä poistettavaksi, toinen poistettiin juurikin värinsä vuoksi. Lääkäri suositteli poistettavaksi myös leuan alla ollutta luomea, joka toisinaan saattoi ärtyä esimerkiksi erilaisten kosmettiikkatuotteiden käytöstä.
Tämä arkajalka suuntasi siis toistamiseen lekurin pakeille, joka puuduttamalla poisti kolme luomea kerralla. Ja voi miksi jännitinkään saati siirsin toimenpidettä niin kauan! Puudutuspiikit turruttivat ihon niin, että itselläni ei toimenpiteestä ollut tietoakaan ja operaatio oli kokonaisuudessaan ohi parissakymmenessä minuutissa.
Koska luomien poisto aiheuttaa toki aukon ihoon, lääkäri laittoi reiät tikein umpeen. Pari tikkiä riittivät kullekin kohdalle ja tikkien suojaksi laitettiin laastarit. Poistetut luomet lähetettiin vielä varmuuden vuoksi laboratorioon tarkistettavaksi solumuutosten varalta. Myönnettävä on, että rintakehän ihoa hieman aristi toimenpiteen jälkeen ja vaikka varsinaista särkyä en kokenutkaan, toimenpide aiheutti jomottelua, joka kuitenkin hävisi jo vuorokaudessa.
Moni saattaa pohtia sitä, millaisen arven luomenpoisto aiheuttaa, mutta arpeutumista ei kukaan voi ennustaa, vaan se on hyvin yksilökohtaista. Parempi arpikin kuin luomi, joka saattaisi vuosien varrella muuttua pahanlaatuiseksi tai aiheuttaa muuta haittaa. Itselleni toimenpide tehtiin terveyskeskuksessa, mutta mikäli luomi on suuri ja sen poisto aiheuttaa suuren kosmeettisen haitan, voi asiassa kääntyä myös plastiikkakirurgin puoleen.
Punoitus ja aristus hävisivät nopeasti ja muutaman päivän jälkeen en tikkien päällä pitänyt laastariakaan. Viikko poiston jälkeen, kävin työterveydessä poistattamassa tikit ja tuolloin myös punoitus oli kokonaan hävinnyt. Tikkien poisto hoitui näppärästi ja samalla sain kuulla, että huolestuttavia solumuutoksia ei luomista ollut löytynyt. Hyvä näin. Pari viikkoa toimenpiteen jälkeen rintakehässäni toimenpiteestä muistuttaa vain pari pientä punaista jälkeä.
Voi kuinka pienestä jutusta siis lopulta olikaan kyse. Olen jo monien vuosien ajan välttänyt esimerkiksi auringonottoa juurikin näiden luomien vuoksi. Olen miettinyt ja pähkäillyt josko luomet pitäisi poistattaa ja kuvitellut sen olevan suurikin juttu. Seuraavaksi onkin sitten aika tilata se hammaslääkäri..
