Yksi varmimmista keväänmerkeistä ovat perheen kesken tehdyt roadtripit. Viime lauantaina äidiltä kilahti tekstari puhelimeen ja kappas vain, hetken kuluttua löysin itseni Hämeenlinnasta. Sen kummempia suunnittelematta. Tälläiset retket ovat vähän niinkuin meidän perheen juttu. Kun aloin seurustella Matin kanssa, hän oli alussa aivan hämillään, kun miltei joka sunnuntai tehtiin retki jonnekin. Retki, jota ei oltu ennalta suunniteltu. Toisinaan hyppäsimme autoon ennen kuin edes tiesimme minne olimme menossa.

Ihan parasta. Ja nykyään Mattikin jo sunnuntaiaamuna arvaa mistä on kyse, kun puhelimeeni kilahtaa tekstiviesti, ”jahas, taitaa taas olla joku retki tiedossa”.

Lauantaina teimme ydinperheen kesken reissun Hämeenlinnaan, ostoskeskus Goodmaniin. Ostoksia en tehnyt yhtä kahvikupillista enempää ja senkin ehdin juoda vasta Aulangolla. Pysähdyimme ottamaan kuvia ja ihastelemaan maisemia upeasta graniittilinnasta, ja kuvien väkinäinen hymy johtuukin vain ja ainoastaan siitä, että en kokenut oloani kovin turvalliseksi melko heikohkojen rautakaiteiden ympäröimänä. Korkeapaikankammoni ei oikein diggaile tälläisistä kuvauslokaatioista.

Mutta asu oli kovin minua, ja retki oikein virkistävä. Välillä tekee niin hyvää olla vähän ex tempore.

.. ja mä tiiän, että nuo sukat ei nyt yhtään sovi mun kenkiini, mutta kun alkoi SATAA ja linnanneidon varpaita palelsi. Toukokuu ei tuonutkaan heti mukanaan kesää.

I just looove roadtrips! Last Saturday me and my family visited beautiful but a bit rainy Hämeenlinna and look how amazing old castle there was. We just had to stop and take the outfitpics there, even though the princess of the castle didn’t look so fresh. That’s because she is afraid of heights.