Olin eilen aivan liekeissä Ikeassa. Uusi työpöytä! Uusi työpöytä! Uusi työpöytä! Etsin valehtelematta pari kuukautta itselleni _täydellistä_ työpöytää ja viimein eilen bongasin sellaisen Ikean valikoimista. MICKE. Micken ääressä maalailisin onnellisena Pirkkoja ja päivittäisin blogiani. Micke se olisi.

Ja siellä minä jo pian viiletin kärryjeni kanssa. Micke ja pieni söpö sivupöytä-Micke mukanani.

Tietysti siinä vaiheessa, kun huomaa hinnan olevan täysin eri kuin mitä netistä on katsonut, hälytyskellot saattaisivat jollakulla alkaa soida. Mutta eivät minulla. ”Hah, tää on vielä tarjouksessakin!”, totesi Noora ja vingutti Visaa. Sanoinhan, että olin aika fiiliksissä.

Pääsin kotiin, delegoin koontihommat Matille, joka tarttui tuumasta toimeen. ”Oi siinä on semmonen magneettitaulukin, kato, kato, ostin tälläset magneetitkin jo valmiiksi”, hössötti Noora ja sai käskyn lähteä Epun kanssa lenkille kysyttyään ”meneeks viä kauan?”.

Mutta sitten alkoi dramatiikka. Saavuin lenkiltä kotiin, pöytä oli miltei valmis.

”EI TUO OLE OIKEA PÖYTÄ!”

Olin ostanut vahingossa tämän Micken enkä tätä Mickeä.

Voi itku ja surku. Väärä pöytä eikä edes sitä magneettitaulua. ”Minähän en tätä sitten pura ja palauta”, totesi mies ruuvarista tullut rakko sormessaan. Unelmat murenivat ja itkukin meinasi tulla, mutta sitten näppäränä tyttönä muistin tehneeni ostokseni Ikeasta. ”Saisikohan tähän tuon yläosan lisäosana..”

SAISI. Oi kyllä saisi. Tänään uusi reissu Ikeaan hakemaan lisäosaa ja Matille lisää koottavaa.

Seuraavalla kerralla 1) luen jokaisen lipun ja lapun, joka ostamaani tuotteeseen on kiinnitetty (Mickejä voi olla erilaisia), 2) mietin jo KASSALLA, miksi ostamani tuote on ”vääränhintainen” ja 3) en hyppää vauhdista kärryjen kyytiin riemuitessani Ikean pihassa ostoksistani (= ikävä mustelma sääriluussa).

Every boyfriend looks just as happy as Matti, when the girlfriend arrives home from Ikea.