Sain kun sainkin joulukuuseni.

Viime viikolla vierailin nimittäin Vesa Keskisen aarreaitassa ja löysin sieltä kahdella eurolla kuusen, jonka asettelin yöpöydälleni. Koristeita tuo pienen pieni kuusi ei tarvinnut, vain muutaman euron valosarjan ympärilleen. Voi kuinka tuo pieni asia toikaan kotiimme joulumielen.

Nyt tuntuu jo ihan haikealta edes ajatella sitä, että pian Vesan kuusi on aika pakata vinttiin odottamaan seuraavaa joulua. Meillä kotikotona joulu pistettiin pakettiin jo aina näin Tapaninpäivänä, ja pakko myöntää, että joulujutut (ja -ruoka!!) ovat jo alkaneet ahdistaa melkoisesti. Matti kivutkoon vielä tänään jouluverhot alas ja viimeiset piparkakut järsitään vaikka väkisin kitusiin.

Tuo pieni jouluretki Tuurin taisi muutenkin olla avainasemassa joulumielen löytämisessä. Tapasin samaisella retkellä niin Joulupukin kuin hänen poronsakin, ja olipa tuo Vesan Jäämaailmakin melkoinen nähtävyys. Melkoisia nuo Tuurin pukitkin, kun ihan piti polvelle istahtaa, vaikka kummoisia lahjatoiveita ei tänä vuonna ollutkaan. J-Pukki sujautti taskuunkin karkin, jotta on sitten evästä kotimatkalle.

Vesan kuusi nököttäköön paikallaan loppiaiseen saakka. Joulu meni niin nopeasti ohi, että tuo Tuuri-löytöni saa olla ilonamme vielä jonkin aikaa.

Huomenna edessämme on vielä yksi joulupöytä ja monta rakasta halattavaksi. Ajatus siitä, että maanantaina istahdetaan työpöydän ääreen, tuntuu juuri nyt melko kaukaiselta. Vielä on niin kovin monta suklaarasiaakin tuhottavaksi ennen kuin arki voi alkaa.

So this was Christmas. I still don’t want to put my little Christmas-tree away. It’s the most wonderful time of the year and I want to enjoy it a little bit longer. But look who I met while visiting the Tuuri-shopping centre a while ago. Santa and Rudolph wished me a Merry Christmas!