Seuraavat neljä viikkoa saattavat koetella parisuhdettamme. Tuleva kuukausi voi yllättäen heittää eteemme paitsion, punaisen kortin tai jopa epämääräisiä viheltelyjä, mutta yhdessä me selviämme tästä. Käsi kädessä kävelemme nurmelle ja nappikset valppaina taistelemme läpi maalipotkujen ja tilastotappioiden. Yhdessä me raivaamme tiemme voittoon. Because We Are the Champions ja sitä rataa.

Jotta matkamme olisi tasainen ja lempeä kuin vastaleikattu pallokenttä, noudattakaamme yhdessä näitä pelisääntöjä:

Varaudu rakkaani jo henkisesti siihen, että et tule näkemään jokaista, 51, peliä. Meillä on elämä. Elämään kuuluu menoja, jotka eivät kaikki kohdistu television ääreen.

Älä turhaudu, vaikka kysyisin sinulta sadannetta kertaa mitä paitsio tarkoittaa tai sitä, kukas näistä nyt olikaan se Shakiran mies.

Älä odota, että osaisin keskustella kanssasi pelitaktiikasta, pieleen menneestä kulmapotkusta tai siitä, kuka pelaajista kuuluisi näyttelijäntaitojensa perusteella kesäteatteriin. Sen sijaan voimme ihastella yhdessä Ronaldon uutta kampausta tai Giroudin pohkeita.

Jos huudahdan kesken pelin innostuneesti ”Ohhoh!”, en todennäköisesti ole vakuuttunut Hummelsin kärkipotkusta vaan pelipaidan alta vilahtavista vatsalihaksista.

En aio vielä näissäkään kisoissa ymmärtää sitä, millä perusteella tuomari antaa varsinaisen peliajan päätyttyä lisää peliaikaa. Hommassa ei ole mitään logiikkaa.

”Sehän on vaan jalkapalloa”; lause, joka taatusti ärsyttää sinua siinä vaiheessa, kun lopputulos ei miellytä, mutta Ilveksen jääkiekkojoukkueen fanaattisena kannattajana olen oppinut, että pettymyksistä pääsee kyllä yli.

Saat näyttää littipeukkua korkeintaan kymmenen kertaa kuukauden aikana.

Ranska-Romania, klo 22.00.

Siitä se sitten lähtee.

*tähän se hauishymiö*

And so it begins. One month, a LOT of football. It’s gonna be a long summer.