Tämä postaus kannattaa ohittaa olankohautuksella ja sulkea selain välittömästi, mikäli tarkoituksenasi on pitää kukkaronnyörit tiukalla tai astiakaappisi alkaa olla painonsa puolesta turvallisuusriski. Nämä muumiuutukaiset kutittelevat nimittäin taatusti muumifanin sydäntä.

Nyt on käynyt niin, että meille ei mahdu asumaan enää yhtäkään Muumia. Ei mahdu. Ei sitten millään. Siksipä innosta sykkyränä kuvailin eilen vanhempieni luona upouusia esi-isiä. Hekin olivat poikkeuksellisesti ostaneet koko setin, vaikka yleensä isäni keskittyykin vain muumimukien keräämiseen. Esi-isiä on siis todella vaikea vastustaa. Mutta senhän te jo tiesittekin; muistan kuinka Esi-isä vei teiltäkin jalat alta, kun muki lanseerattiin markkinoille. Onhan se charmantti pikkuotus.

Nyt sitä tilaa on sitten raivattava meillekin. Kameran täyttyessä kannu- ja purnukkakuvista tajusin, että en voi elää ilman tuota esi-isäpurkkia ja kannunkin omistaminen tekisi minut kovin onnelliseksi. On siis inventaarion aika. Jokohan olisi aika luopua niistä ensimmäiseen omaan asuntoon ostetuista sekalaisista, tunnearvolla täytetyistä teemukeista? Esi-isille on tehtävä nimittäin tilaa.

Kuvituksia ihastellessani tajusin, että myös keinutuoli meiltä puuttuu. Sille olohuoneessa on jo paikkakin, kun iso sohvapöytä vaihtui pienempään. Siinä olisi kiva keinutella ja hörppiä kermavaahdolla kuorrutettua kaakaota Esi-isän kanssa.

Arabia definitely knows what makes us Moomin-fans happy. The Ancestor has arrived!