Silloin kahdeksan vuotta sitten, kun aloimme Matin kanssa seurustella, skippasimme oikeastaan kokonaan deittailuvaiheen. Me vaan aloimme olla yhdessä. Siinä vaiheessa, kun aloitimme parisuhteemme, toinen oli jo niin tuttu ja hyvä ystävä, että oli jotenkin luontevaa aloittaa yhteinen arki yhdessä saman tien. Kyllä niitä perhosia lenteli mahanpohjassa, vaikka emme treffailleetkaan rafloissa kynttiläillallisilla. Pienen 26 neliön yksiön keittiössä valmistunut kanasalaatti oli se, jolla minut hurmattiin! Koska kiinnostuksenkohteemmekin osuivat niin hyvin yksiin, meidän romanttisimmat treffimme vietettiin Hakametsän jäähallissa Ilvestä kannustaen ja mustamakkaraa popsien.
Ja nuo olivat juuri niitä hetkiä, kun muistan mietiskelleeni, että nyt haavissa on kyllä todellinen kultakimpale.
Koska treffeillä ei silloin aikoinaan tullut juurikaan käytyä, olemme pitäneet huolen siitä, että arkirumbaa piristetään toisinaan pienillä yllätyksillä ja treffi-illoilla. Ja ei treffeille aina tarvitse lähteä minnekään! Kun Matti eilen saapui kotiin pitkän työpäivän jälkeen, olin kattanut pöytään valmiiksi herkkuillallisen (..jälleen kerran pieni ylistys Sannan ruokakassille, eilinen setti oli taas aivan mielettömän herkullinen! <3). Me emme juurikaan ehdi istahtamaan samaan aikaan ruokäpöydän ääreen, joten eilinen oli siltäkin osin harvinaista herkkua. Treffeillä kun kuitenkin on aika olennaista, että kaksi tyyppiä on samaan aikaan paikalla.. ;)
Treffifiiliksen huipensi kaupan kautta kotiin saapunut mies, joka kantoi mukanaan värikästä tulppaanikimppua ja suklaarasiaa. Ensimmäinen sydämenmuotoinen suklaarasia, jonka olen ikinä pojalta saanut! Kuinka söpöä! Vaikka naistenpäivä eilen olikin, meillä tämmöinen ”kotitreffailu” on muutenkin tapana. Kun molemmat vuorostaan säntäilevät paikasta toiseen, monesti on helpointa järjestää yhteistä aikaa ihan vaan kotona.
Vaikka sitten toisen lukiessa Sport-lehden kiinnostavimpia juttuja ääneen ja toisen mussuttaessa samalla suklaata. Just hyvä näin.