Päätin aloittaa tämän kevään aikana jonkin u-r-h-e-i-l-u-l-l-i-s-e-n harrastuksen. Siis sellaisen, joka nostaa ylös sohvanpohjalta, saa pyyhkimään hikeä otsalta ja ajan kuluessa auttaa minua pääsemään eroon jumeista ja kolotuksista.
Ai saavutinko tavoitteeni?
Periaatteessa kyllä jos ompeleminen lasketaan treenaamiseksi. Ostin nimittäin pinkin Singerin ompelukoneen ja olen nyt parin viikon ajan treenannut vaatteiden ompelemista. Selkä kyyryssä keittiönpöydän ääressä entistä jumisempana kuin mitä lähtötilanne oli ikinä.
Mutta kävin kyllä viime viikolla kerran salilla. Ja palattuani kotiin istahdin heti ompelukoneen ääreen.
MEKKO DIY TENNARIT MINNA PARIKKA AURINKOLASIT RAY-BAN
Ompeleminen on ihanaa ja äärimmäisen koukuttavaa puuhaa. Aluksi ostin Eurokankaasta halvimpia trikookankaita mitä löysin, jotta pystyin verryttelemään unohtuneita taitojani, mutta pikkuhiljaa itseluottamusta alkaa kertyä, enkä pelkää enää tuhlaavani kauniita kankaita vikatikkeihin. Tähän väliin on muuten annettava iso virtuaalinen ruusukimppu sekä keskustan että Ideaparkin Eurokankaalle – myyjät ovat antaneet minulle kullanarvoisia vinkkejä ja ohjeistaneet niin hyvin muun muassa kankaiden valinnassa, kiitokset heille!
Ja kuinka mahtavaa nyt onkaan, kun itselleen voi TEHDÄ täydellisen vaatekappaleen jos sitä ei löydä kaupan rekistä! Etsin itselleni pitkään sellaista rennon löysää harmaapinkkiä collegemekkoa, jossa olisi huppu. Tiedän, melkoiset vaatimukset. Eikä sellaista lopulta ikinä löytynyt. Niinpä sitten marssin Eurokankaaseen ostamaan pinkkiä ja harmaata kangasta, piirsin itse mekon kaavan, lainasin kaavan huppua varten valmiista pohjasta ja hurauttelin hetken koneen ääressä. Siinä se nyt on.
Olen aika ylpeä itsestäni. Parin viikon reenauksen jälkeen osasin tehdä mekkooni jopa hupun. Vaikka hartiat eivät tässä hommassa vetreydykään, onnistumisen ilo tuo hymyn huulille. Ja hei mekosta tuli ihan kiva!