En ole ihan varma kumman idea se oli. Sanomattakin on nimittäin selvää, että kahden kilpailuhenkisen tyypin lähtiessä viettämään treffejä minigolfradalle, sen rennon yhdessäolon voi unohtaa ja mukavasta hetkestä muodostuu tahtomattakin melkoinen kilpailu. Lyönnit lasketaan tarkasti (tietysti) ja pisteiden laskeminen se vasta tarkkaa puuhaa onkin. Varsinkin, kun panoksena on Panttitalon Vohvelikahvilan vohveli.

Mutta missä tämä hermoja kiristänyt golfskaba sitten käytiin? Manse RG sijaitsee Koulukadulla ja tältä viehättävältä ratagolfalueelta löytyy peräti kolme erilaista rataa. Me päätimme pelata läpi betoniradan, mutta valittavissa olisi ollut myös haastavampi huoparata sekä eterniittirata. Betonirataan kuuluu jopa 18 väylää, joten varsinkin sesonkiaikana kiertämiseen kannattaa varata parisen tuntia aikaa. Meillä peli kulki joutuisasti eteenpäin, kun ruuhkaa ei ollut ja ehdimme jopa väylien lomassa istahtaa hetkeksi aurinkovarjojen alle pisteitä laskeskelemaan.

Totta puhuen meillä oli todella hauskaa. Kilpailuksihan se meni, mutta kyllä nämä heittämällä olivat tämän kesän parhaat treffit. Ei siihen tarvittu kuin kaunis kesäpäivä, paras mahdollinen treffiseuralainen, muutama ärräpää siinä vaiheessa, kun pallo kiertää viidettä kertaa reiän vierestä ja leikkimielisyyt.. Ai niin. Sitä meiltä ei kyllä löytynyt.

Minä voitin. Peräti 14 lyönnillä. Mutta ylivoimainen voitto taisi olla kyllä minun ihan oma syyni. En nimittäin ainakaan auttanut Mattia keskittymään pelaamiseensa, kun hihittelin ääneen omalle paremmuudelleni. Hei oli kiva kerrankin olla hyvä jossain ”urheilulajissa” – tein jopa elämäni ensimmäisen hole in onen, jihuu!

Lopulta tietenkin päätimme, että uusiksihan tämä täytyy ottaa. Ensin käydään pelaamassa minigolfia verenmaku suussa ja sen jälkeen vietetään sitten ne romanttiset treffit vaikkapa leffateatterin uumenissa käsi kädessä.

Ja se vohveli, oih, se maistui mitalikahveilla niin hyvältä.