Pikkusiskoni häiden lähestyessä, ajatukset ovat jo pitkään olleet häähumulla ja rakkaudella kuorrutettuja. Häät ovat hiipineet ajatuksiin tavalla tai toisella useammankin kerran päivässä ja on upeaa nähdä kuinka nuo suunnitelmat muuttuvat pian todeksi. Yritän muistaa elää tuota tärkeää päivää muutenkin kuin linssin läpi. Koska valokuvaan juhlat, pelkään hieman, että en malta laskea kameraa lainkaan käsistäni. Tosin sen taakse on hyvä piiloutua, kun jo todennäköisesti itkeä tirautan ensimmäisen kerran häämarssin kohdalla.

Kun puhe on kääntynyt Roosan häihin, minulta on usein kysytty ”miltäs nyt tuntuu, kun pikkusisko menee ennen sinua naimisiin?”. Kiitos kysymästä, ihanalta ja onnelliselta. Miltäs muultakaan? Vaikka olenkin putkahtanut tähän maailmaan ennen Roosaa, ei kai meidän samassa järjestyksessä kuitenkaan tarvitse jokaista elämänmerkkipaalua saavuttaa. Olemme olleet Matin kanssa kihloissa jo parisen vuotta, mutta hääpäivää emme ole vielä lyöneet lukkoon. Häitä tulemme taatusti jossain vaiheessa meidännäköisellä tavallamme viettämään, mutta mikäs kiire tässä on? Valitaan päivä sitten, kun siltä tuntuu.

Tässä rakkauspöhinässä on kuitenkin tullut jälleen kerran huomattua yksi asia. Olen saanut rinnalleni maailman parhaan miehen. Miehen, joka on minulle se oikea. Herttainen, hurmaava, kohtelias, lämmin ja turvallinen. Se minun vastakappaleeni. Olemme kuin yö ja päivä, mutta meidän kohdallamme vastakohdat täydentävät toisiaan. Kun maatalonpoika Matti kohtasi citytyttönsä Nooran meni hetken aikaa, että elämään löytyi se yhteinen rytmi. Siinä missä minä saan Matin pinnan kiristymään välillä-ehkä-hieman-ärsyttävänkin-pirteällä-ja-energisellä-elämänasenteellani, kyllä minultakin meinaa välillä hermo mennä, kun Matti ei innostukaan niin kovasti jokaisesta pikkuasiasta (kuten esimerkiksi viimeksi siitä, että Minna Parikan kenkäboksiin oli ylläriksi pakattu kenkien lisäksi mukaan myös tarra-arkki..). Näin on hyvä. Loppuelämästä tulee varmasti hyvä. Käsi kädessä eteenpäin vaan.

Mutta mitäs vastataan, jos pikkusiskoni häissä kysellään meidän hääsuunnitelmistamme?

”Kattellaan” vois olla ihan hyväksyttävä vastaus.

Bongasin vastanaineiden pyörät sunnuntaina Telakan edestä. Tuossa on tyyliä, if you ask me! ;)