Syystoimet ovat alkaneet myös kotona. Sen lisäksi, että maajussimieheni syksy pitää sisällään sadonkorjuun, tietyt toimet virittävät myös kotona olon syksyisemmäksi. Kuivaksi käpristyneet kesäkukat ovat vaihtuneet syksyisemmiksi (tosin melko syksyinen värimaailma niissäkin oli, kun viimeksi muistin kastella kukkasiani noin kuukausi sitten..) ja parvekekin valmistautuu uuteen vuodenaikaan. Yksi haikeimmista asioista kesän loppumisessa onkin se, että parveketta ei pysty enää hyödyntämään niin hyvin extrahuoneena. Toki pieni sähkögrilli lämpiää edelleen ja viltin uumenissa iltateen tarkenee hörppiä lepolassessa, mutta ei se tunnu enää samalta. Se ei tunnu enää kesältä.

Ihan kokonaan en kuitenkaan malttanut parvekekukkasista luopua, vaan hankin ruukkuihin muutaman vaalean callunan, jotka toivottavasti ilahduttavat partsilla pitkään. Parvekkeellemme on suora näkymä niin olohuoneesta kuin makuuhuoneestakin, joten sen viihtyisänä ja siistinä pitäminen on minulle tärkeää. Parvekkeesta muodostuu helposti talven ajaksi aina varasto, mutta nyt pidän huolen siitä, että se on ilman suurempia toimenpiteitä käyttökelpoinen heti kevään korvalla.

Yhden kukkasista piilotin kauniiseen paperipussiin. Roosa toi minulle tuliaisia Amsterdamista ja ne oli piilotettu tuon hurmaavan pussukan sisuksiin. En tietenkään raaskinut heittää sitä pois, vaan päätin käyttää äidin vinkistä sitä ruukkusuojuksena. Vierelleen kukkanen saakin parvekkeen pöydälle todellisen aarteen, sillä äitini oli itse betonista valmistanut minulle kolme tuikkukippoa ja suurta lehteä apunaan käyttäen, tuikuille lehden muotoisen alustan. Upea, niin upea kokonaisuus!

On syksyssäkin puolensa. Varsinkin näissä pimenevissä illoissa on tunnelmaa, kun kodin valaisevat ensimmäistä kertaa taas tuikut. SM-liiga pauhaa tv:ssä, koiranviennin jälkeen eteinen on kurassa katosta lattiaan ja alat taas kaivata sukkia tennareihin.

Se on syksy nyt?