ESINEEN ELÄMÄNTARINA: LÖYLYKIULU

PB170799 PB170804 PB170810

Olen miettinyt kuinka saisin sisällytettyä blogiini hieman henkilökohtaisempia postauksia. Haluaisin, että oppisitte tuntemaan minut paremmin. Olen miettinyt tapoja kertoa elämästäni niin, että pääsisitte tutustumaan elämääni niin, että samalla säilyttäisin kuitenkin yksityisyyteni. Tiettyjä asioita ei blogissa koskaan tulla puimaan, mutta pieniä murusia ja hetkiä elämästäni haluaisin täälläkin jakaa. Esineillä on monesti tarinoita kerrottavanaan. Kodissamme on tavaroita, joista en halua koskaan luopua ja niillä kaikilla on mielenkiintoinen ja muistorikas elämäntarina. Ehkäpä postaussarja kotimme palasista toisi samalla välähdyksiä elämästämme osaksi blogiani?

Aloitetaan löylykiulusta. Se on nimittäin yksi tunnearvoltaan rakkaimmista esineistäni.

Löylykiulu saapui elämäämme miltei kuusi vuotta sitten. Olimme juuri saaneet Matin kanssa tietää, että pääsisimme muuttamaan uuteen, vastarakennettuun kotiin ja kaiken kukkuraksi uudessa kodissa tulisi olemaan sauna. Tämä oli oikeastaan myös hieman haikea tieto. Asuimme nimittäin tuolloin kerrostalossa ja naapuritalossamme asuivat muorini ja vaarini. Meillä oli tapana käydä aina heillä saunomassa. Sillä välin, kun vaari syötti Epulle lauantaimakkaraa ja muori keitteli saunakahveja, minä pääsin rentoutumaan saunan lämmössä. Nuo ovat mukavia muistoja. Ne lämmittävät saunaakin enemmän mieltä.

PB170802

Kun tieto uudesta kodista saapui, vaari päätti hankkia meille joululahjaksi saunakiulun. Muistan muorin kertoneen, että sen täydellisen saunasetin etsiminen ei ollut mikään helppo tehtävä. Saunakiulu ei saisi kolista liikaa, ja sen tulisi kestää aikaa. Näin vaari oli määritellyt saunakiulun tärkeimmät ominaisuudet. Lahja oli todella mieluisa ja lopulta se olikin ensimmäinen esine, jonka Matin kanssa muutimme uuteen kotiin. Muistan vieläkin, kuinka kannoin saunakiulua mukanani, kun olimme saaneet juuri uuden kodin avaimet ja astelimme ensimmäistä kertaa ovesta sisään.

Vaari oli oikeassa. Tuo saunakiulu on kestänyt aikaa hurjan hyvin ja joka kerta, kun heitän kauhalla vettä kiukaalle, mietin saunahetkiä mummun ja vaarin luona. Tiesin jo silloin,  että tulen vielä kaipaamaan niitä saunailtoja. Siinä minä olin oikeassa. Täytyykin kysäistä muorilta, josko pidettäisiin tyttöjen saunailta.

Rentouttavaa perjantai-iltaa – onko perjantai teillä saunapäivä?


Posted in and tagged by NOORA.