”Hei sinä arvoisa valkohapsinen punanuttuinen ukkeli Korvatunturilta! Kun saavut Petterisi kanssa Kaukajärvelle aattoiltana, otathan huomioon, että vietän joulua Nooran vanhempien luona. Et siis löydä minua tavanomaiselta paikaltani talon pehmeimmästä nojatuolista. Mutta asiaan. On oikeastaan se ja sama, mitä tuot minulle. Olen toivonut joka vuosi omaa kinkkua, mutta toistaiseksi olen saanut tyytyä murusiin, jotka kaiken kukkuraksi olen joutunut jakamaan Igorin, Uljaksen ja Eetun kesken. Niinpä. Mietipä jos Joulumuori söisi puolet jouluateriasta lautaseltasi. Niinpä. Mieti.

Näin vanhemmiten olen alkanut arvostaa eritoten pehmeitä asioita. Sain jo vihaisia katseita osakseni, kun omin itselleni Nooran  upouuden viltin, mutta tämä superviltti on vastustamaton! Vanhahtavat luuni nauttivat tämän sisuksissa ja se korostaa väriltään kauniisti harmaantunutta turkkiani. Alan olla melko charmantti papparainen. Itse asiassa toivonkin siis vain Nooralle uutta vilttiä, jotta saan tämän ikiomaksi. Tiedän, ajattelen aina muita ensiksi. Hieno piirre.

Eli yhteenvetona, hyvää joulua ystävät – tehkää hyviä ja pehmoisia tekoja jouluna!”