On se hurjaa kuinka elämä voikaan yllättää ihan hetkessä, niin hyvässä kuin pahassakin. Pahimmat pelkosi voivat toteutua, vaikka kuinka yrittäisitkin tehdä kaikkesi, että elämä soljuisi mukavan tasaisessa uomassaan.
Lauantai oli ihana talvipäivä. Lähdimme jo aikaisin liikenteeseen. Kävimme hakemassa aamupalaa ja Eppukin pääsi reissulle mukaan. Pysähdyimme kuvailemaan harmaan kuulasta talvipäivää ja harmaata asuani Hatanpäälle. Kuvat otettiin nopeasti ettei Eppu tylsistyisi takapenkillä, vaikkakin se oli tottunut toimimaan innokkaana kuvausassistenttina. Vaikka kaikki olikin hyvin, jostain syystä minua alkoi hymyilyttämään kuvissa vasta, kun näin kuinka tupsukorva tarkkaili meitä korvat pystyssä auton ikkunalasin takana. Mietti varmaankin kuinka paljon parempia näistäkin kuvista olisi tullut, jos se olisi ollut niissä mukana. Kuten saatoitte vuosien varrella huomatakin, Eppu oli melkoinen linssilude.
TAKKI NOISY MAY NEULE PURA FINLAND (*saatu) LEGGARIT GINA TRICOT HUIVI PIECES MYSSY GINA TRICOT SAAPPAAT PALMROTH ORIGINAL (*saatu)
Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Lauantaina olin vielä onnellinen koiranomistaja, sunnuntaina sain kuulla, että koirani oli vakavasti sairas. Ilman mitään ennakkovaroituksia. Lauantaina se norkoili vielä tapansa mukaan herkkupaloja, kipitteli reippaasti lenkillä ja kantoi eteeni leluja. Sunnuntaiaamu valkeni kuitenkin huolen täyttämänä ja illalla saavuimme tyhjään kotiin.
Nyt opetellaan elämään uudenlaista arkea. Kuinka erilaiselta se tuntuukaan. Rutiinit ovat kääntyneet jo parissa päivässä aivan päälaelleen ja olen vielä ainakin aivan hukassa. Tiedän, että ajan myötä helpottaa, mutta sitä ennen annan itselleni luvan surra parhaan kaverini menetystä rauhassa. Haluamme Matin kanssa kiittää teitä valtavan kauniista viesteistä, joita olemme saaneet. Kiitos, että ymmärrätte. Kauheinta tällaisessä tilanteessa olisi kuulla jonkun sanovan, että ”koirahan se vain oli”.
Toki se oli koira, mutta se oli paljon kaikkea muutakin. Se oli ystävistä parhain ja perheenjäsen.
