LAUKKU H&M    TAKKI H&M    HOUSUT KATRI NISKANEN 
PUSERO NOSH ORGANICS     KENGÄT TIMBERLAND /SECOND HAND

Olen tunnollinen ja järjestelmällinen, hoidan työni aina sovituissa aikatauluissa ja koen luonteeltani olevani ahkera. On kuitenkin joitakin asioita, joiden tekemistä lykkään niin pitkälle kuin mahdollista. Asiat ovat pieniä, mutta häiritseviä ja monesti itseäni jopa kiukuttaa, kun en saa niitä hoidettua. Samaistutko alla oleviin kohtiin?

[ VAATEKAAPIN PITÄMINEN JÄRJESTYKSESSÄ ]

Kerta toisensa jälkeen siivoan vaatekaappini, tai tarkemmin sanottuna vaatehuoneeni järjestykseen, mutta ei kulu aikaakaan, kun lattia on täynnä epämääräisiä kasoja. Hyllyillekin toki tavaraa mahtuisi, mutta jostain syystä kiikutan viikatut pinot lattialle. Vaatehuoneeni on vähän kuin se Monican kaappi Frendeissä, jonne kukaan ei saanut vilkaista.

[ KÄSILAUKUN SIIVOAMINEN ]

Olen vähän kuin Muumimamma, jonka käsilaukusta löytyy vaikka ja mitä. Toisinaan tekisi hyvää tyhjentää käsilaukku lattialle ja poistaa sieltä kaikki tarpeeton. Jäisiköhän sinne muuta kuin avaimet, lompakko ja puhelin?

[ MEIKKISIVELTIMIEN PESEMINEN ]

Tiedän, että siveltimet tulisi pestä säännöllisesti, mutta toimeen ryhtyminen vaatii aina ponnisteluja. Ryhdyn monesti pesupuuhiin vasta sitten, kun puhtaat siveltimet loppuvat.

[ SILITTÄMINEN ]

Olen koskenut silitysrautaamme ehkä kymmenen kertaa. Elämääni helpotti kovasti vaatehöyrystimen hankkiminen.

[ VENYTTELY ]

Kyllä, sali-innostus on huipussaan, mutta en ole yhdenkään salikerran jälkeen viitsinyt venytellä kunnolla. Olen kuitenkin jaksanut ihmetellä sitä, miksi kroppa kipeytyy niin helposti. Kappas, mistäköhän johtuisi.

[ TEKSTIVIESTEIHIN VASTAAMINEN ]

Tämä kohta ei oikeastaan mene laiskuuden piikkiin, vaan perustuu siihen faktaan, että saan enää niin harvoin tekstiviestejä, että unohdan vastata niihin. Whatsapp-viesteihin vastailen vikkelästi, mutta monesti tekstiviestien puolelle tulleet viestit vaan yksinkertaisesti unohtuvat.

[ KUVIEN SIIRTÄMINEN KONEELTA ULKOISELLE KOVALEVYLLE ]

Luulisi, että virheistä oppisi, mutta ehei! Vaikka edellinen tietokoneeni nielaisi hajotessaan valtavasti kuvamuistoja, en vieläkään säännöllisesti siirrä kuvia ulkoiselle kovalevylle talteen. Tämä on silkkaa tyhmyyttä, sillä valokuvauskeikkojen kuvat säilön toki talteen, mutta omat perhealbumikuvat odottavat vaan taas sitä päivää, kun koneeni sanoo sopimuksensa irti.

[ AIKOJEN VARAAMINEN ]

Onkohan tämäkään laiskuutta vai peräti hajamielisyyttä? Havahdun monesti vasta siinä vaiheessa varaamaan aikaa kynsihuoltoon, kampaajalle tai hammaslääkärille, kun tilanne alkaa olla katastrofaalinen. Hammaslääkärini kanssa onneksi sovimme, että hän muistuttaa sitten minua, kun on vuosi kulunut edellisestä tarkastuksesta.

Löytyykö samiksia linjoilta – iskeekö joskus saamattomuus ja hommat jäävät hoitamatta?