Voi sentään, unelmia jäi toteutumatta useampia. Bunny Lace Up’it laventelinsävyisinä, rouheapohjaiset Blizzardit upeassa vihreässä glitterkuorrutuksessaan. Huoh, ja nyt kaikkialla, sold out.

Kaikki, jotka ovat joskus nähneet kenkäkaappini, tietävät, että olen Parikka-tyttö. Ensimmäiset Parikkani olivat iso juttu, ja muistankin säästäneeni niihin pitkään. Tuntui aivan liian hurjalta ajatukselta sitten lopulta kuitenkaan laittaa kenkiin useampia satasia ja nuo säästetyt rahat jäivät odottamaan alennusmyyntejä. Kyllä kannatti malttaa mielensä, unelmakengät pomppivat lopulta kotiin puolet alle normihinnan. Vuosien varrella Parikka-bokseja on ilmestynyt kenkäkaappini hyllylle useampia, mutta voi millaista alehaukkailua ja Zadaan selailemista se onkaan vaatinut. Ja vaikka kengät ovatkin toinen toistaan upeampia, hankintoja on tehty käytäntö edellä ja kengät, jotka eivät lopulta olekaan päätyneet ahkeraan käyttöön, olen myynyt eteenpäin. Tällaisten aarteiden säilöminen hyllyllä tuntuisi haaskaukselta.

Kuulittekin varmaan jo uutisen pari viikkoa sitten? Tietänette, mitä tarkoitan tuolla dramaattisella otsikoinnillani?  Minna Parikka siis lopettaa liiketoimintansa vuoden vaihteessa ja nyt jos koskaan on viimeinen tilaisuus täydentää kenkähyllyään näillä ihastusta ympäri maailman keränneillä poposilla. Ja pupusilla. Verkkokauppa on nyt jo tyhjentynyt aarteista ja secondhand-kenkien hinnat ovat pompanneet korkeuksiin. Tämä satumainen taru on pian tulossa päätökseensä ja alan arvostaa yhä enemmän ja enemmän kauniita kenkiäni. Nyt tosin pelkään, että en malta päästää niitä ulkoilemaan enää lainkaan kenkälaatikoistaan!

Pari kenkäunelmaa jäi siis tosiaan täyttymättä. Yksi ikuisuushaaveistani muuttui kuitenkin todeksi jo kesällä, kun vietin syntymäpäiviäni ja Matti oli hankkinut lahjaksi jotakin aivan, aivan, ihanaa. Matalakorkoiset Reginat ovat odottaneet käyttöönottoa jo kuukausia, mutta nyt päätin kaivaa ne esiin laatikostaan ja asettaa kaunokaiset olohuoneen hyllylle koristeeksi. Siinä on hyvä odotella sitä onnenpäivää, kun on jälleen aika huoletta pukea sydämelliset kengät jalkaansa ja suunnata tanssimaan. Maltan kyllä odottaa.

Kiitos Minna kaikista niistä satumaisista kenkäunelmista, jotka herätit eloon. Lupaan huolehtia kokoelmastani niin, että siskontyttönikin pääsee tanssimaan kymmenien vuosien kuluttua Noora-tädin kengät jaloissaan. Omat puput toki hankin hänelle jo 1 v.-lahjaksi. 

Löytyykö sinulta Parikan kenkäpari, aarre, josta uutisen myötä tuli entistä tärkeämpi?