// SUKAT SAATU PR-LAHJANA.

Kun unboxailin viime viikolla Sidosteelta saamaani voimasukkien täyttämää PR-lähetystä, mietiskelin myös samalla naistenpäiväajatuksissani sitä, miten upeita naisia ja tyttöjä omaan elämääni mahtuukaan. 

Aloitetaanpa omasta äidistäni. Maailman parhaasta äidistä. Vaikka olemme kovin erilaisia, olemme myös aivan samanlaisia. Luemme toistemme ajatukset ja jaamme samoja kiinnostuksenkohteita. Äiti saa luovuuteni kukkimaan ja on se henkilö, jonka luokse suuntaan jos mieli on maassa tai hartioilla on murheita. Äitin kanssa saan myös parhaat kikatuskohtaukseni.

Toivoin pienenä hartaasti pikkusiskoa. Ja sellaisen nelivuotiaana sainkin. Pikkusiskoni on myös rakas ystäväni. Kinastelemme ja naputamme toisillemme aivan kuin teinivuosinakin, mutta mököpuuhun ei kiipeillä ja siskoa tulee ikävä jos pari päivää kuluu näkemättä. Onneksi näemme miltei päivittäin – tiesittekö muuten, että olemme samassa työpaikassa? Parhaat ystäväni, Iina ja Karoliina, ovat molemmat sydämellisiä, lempeitä, ja lojaaleja ystäviä. Upeita äitejä ja periksiantamattomia voimanaisia. Ystäviä, joista olen sydänjuuriani myöten kiitollinen.

Tätiytymisen myötä olen saanut osaksi elämääni myös ainutlaatuisen pikkunaisen, joka läsnöolollaan ja hurmaavilla hammashymyillään tuo elämäämme iloa ja valoa. En malta odottaa yhteisiä seikkailuitamme. Lähipiirissämme kasvaa tällä hetkellä useampiakin sydänkäpysiä, joiden kasvua on ilo seurata näin läheltä. Sydän läikähtää joka kerta onnesta, kun nuo rakkaat tytöt kutsuvat minua Nopu-tädiksi.

Lähin sukumme on kovin pieni, ja onkin ollut sydäntäsärkevää, että lähipiirini iäkkäintä supernaista en hetkeen ole päässyt tapaamaan. Olemme muorini kanssa miltei naapureita ja aina olleet kovin läheisiä, joten kulunut vuosi on ollut tälläkin saralla kovin poikkeuksellinen. Onneksi muorillani on sosiaalinen media hyvin hyppysissään; hän on takuuvarmasti blogini ahkerin vakiokävijä (♥) ja Whatsapp on laulanut tiuhaan tahtiin ”Muorin likat”-ryhmässämme! Melkoinen lauma likkoja muorilla alkaakin jo olla, kun ryhmässä on niin siskoksia, serkuksia, tätejä kuin äitejäkin ja kuvavirtaa lapsenlapsenlapsista riittää. Muorilla on iso mimmijengi.

Edesmennyttä mummuani saan kiittää siitä, että verenperintönä käsityöt, ompeleminen ja neulominen, ovat mielekästä puuhaa ja olen varma siitä, että viimeinen kohtaamisemme muovasi minua kohti sitä Nooraa mikä nyt olen. Ja mikä hienointa, osa naisista, joiden kanssa yhteydenpito vuosien varrella on jäänyt vähemmälle, ovat löytäneet takaisin elämääni. Pikkuserkkuni kanssa olimme lapsina parhaita kavereita, kunnes elämä johdatti meidät eri poluille maantieteellisesti. Nyt pidämme taas viikoittain yhteyttä! Matin kautta elämääni on saapunut unelma-anoppi ja muita lempeän herttaisia sukulaisnaisia.

Elämäni varrelle mahtuu lukuisia upeita naisia, jotka ovat vaikuttaneet polkuuni tavalla tai toisella. Yläasteen historianopettajani vakuutti minut omalla innostavalla olemuksellaan ja tsemppauksellaan, kaverini Veera sen sijaan toi ihanan persoonansa lisäksi Olympuksen kamerat elämääni ja näin ollen hänellä on ollut suuri merkitys valokuvausurani startatessa. Samoin puhelinsoitolla, jonka sain viitisen vuotta sitten naiselta, joka tarjosi minulle duunia bongattuaan minut sosiaalisesta mediasta. Olen edelleen tuossa unelmatyössä! Opiskeluvuosieni aikana sain sekä sairaanhoitaja- että tradenomiopinnoistani läheisiä ystäviä, jotka lennähtivät myöhemmin molemmat maailmalle, mutta toivon kovasti, että tiemme joskus vielä kohtaavat. Olette mielessäni viikoittain A & A.

Teitä on paljon. Paljon. Elämäni naisia. Kiitos, että olette.

Ja kuinka hienoa, että paras ystäväni ideoi nämä upeat sukat Sidosteen tuotantoon. Dance like a queen! Run like a girl! Stand like a woman!