Tämä ilta-auringon kultaama kuva on otettu perjantaina 10. kesäkuuta iltakahdeksan aikaan.Kävimme iltakävelyllä Kalevankankaan hautausmaalla. Puiden välistä siivilöitynyt upea aurinko hehkui niin kauniina, että halusin ikuistaa tuon kauniin hetken puhelimellani.Minulle on muodostunut tavaksi viedä mummuni haudalle ruusuja aina kesäkuun alkupäivinä. Olen blogissanikin kertonut siitä, millaisessa tilanteessa jouduin jättämään mummulleni äkilliset hyvästit ja nyt tuosta tapahtumasta on kulunut aikaa jo peräti viisitoista vuotta. Aina kesäkuun alussa havahdun kuitenkin siihen, että kuolinpäivän aikaan mieleni valtaa alakuloinen olo ja tapahtuma on edelleen hyvinkin kirkkaana mielessäni. Enkä varmasti sitä tule ikinä unohtamaankaan. Kalevankankaan hautausmaa on yksi rauhoittavimmista ja kauneimmista paikoista iltakävelylle. Päätimmekin kiertää takaisin parkkipaikalle hieman pidemmän reitin kautta. Kävin viemässä samalla ruusuja myös vaarini haudalle ja suunnittelimmekin Matin kanssa, että vielä kesän aikana osalllistuisimme opastetulle kierrokselle alueella.