Neule: Vimma
Farkut: H&M
Tennarit: NLY Shoes
Mietin eilen lukuisia kertoja miksi 15.7. tuntuu päivämääränä niin kovin tutulta. En kuitenkaan saanut pähkäilyihini vastausta vaikka kurkkasin jopa kalenteriinikin, joten asia lopulta unohtui hellepäivää vietellessä. Illalla istahdin teemukini kanssa pihakeinuumme ja aloin miettiä tulevan viikon postausaiheita. Silloin pääni yläpuolella välähti hehkulamppu. Blogillani oli eilen syntymäpäivä!
En ole hetkeäkään katunut tuota hetkeä, jolloin painoin ”Julkaise”-nappulaa ja laitoin blogini liveksi. Sillä hetkellä en osannut edes unelmoida siitä, että blogi olisi joskus minulle työ, saati, että se avaisi minulle ovia mahdollisuuksiin, projekteihin ja työtehtäviin, joista haaveilin. Blogi oli vuosikausia ennen tätä ”pelkkä” harrastus, joka vei minut täysin mukanaan. Se yhdisti kaikki minulle rakkaat asiat, valokuvaamisen, kirjoittamisen ja muodin, ja lukijamäärien kasvaessa blogini ympärille muodostui myös ihana kohtaamisten verkosto. Nimimerkkinne alkoivat tulla tutuiksi ja keskustelu kävi kommenttiboksissa vilkkaana.
Blogin kautta olen tutustunut rakkaimpiin ystäviini, lennähdellyt esimerkiksi Lontoon Muotiviikoilta Berliiniin essencen synttärijuhliin ja tokaissut hurjan monta kertaa Matille ääneen ”voitko kuvitella, että tämäkin juttu on blogin ansiota?”. On 13-vuotinen blogimatka toki kovaa työtäkin vaatinut. Lukemattomia tunteja läppärin ääressä, lukemattomia tunteja kuvatessa ja postausaiheita keksiessä, mutta voi kuinka olenkaan siitä kaikesta nauttinut.
Edelleen kirjoittamisessa on säilynyt se sama palo kuin 13 vuotta sitten, enkä halua vielä luopua tästä kaikesta. On blogimatkaani jäljellä sitten vuosi tai kymmenen, virtuaalinen päiväkirjani on minulle hurjan tärkeä matkakumppani.
Ja sinulle siellä haluan vielä lopuksi lähettää virtuaalisen kiitoskortin. Kiitos, että olet siellä.