Heippa kaverit.
Olette varmaan jo suurin osa peiton alla näkemässä kauniita unia, mutta halusin vielä tulla kiittämään teitä. Aluksi ajattelin, että Roopen poismenosta en blogissa mainitse lainkaan, mutta päätin lopulta, että tämähän on asia, joka nimenomaan tulisi blogissa jakaa. Elämä ei aina ole pelkkiä uusia rasvapurtiloita ja päivän asuja, vaan mukaan mahtuu niitäkin päiviä, jotka kuluvat kyyneleet silmissä. Roope säilyy aina ja iänkaikkisesti muistoissamme ja tuo pieni rakas koiruus on aina osa teinivuosiani ja aikakautta, jolloin vartuin tytöstä hieman vanhemmaksi tytöksi. Ei siitä mihinkään pääse; karvakorvista tulee osa perhettä, ja blogiani pidempään lukeneet tietävät, että koko lähipiirin koiralaumamme, Eppu, Roope ja Eetu sekä Igor ovat minulle kovin tärkeitä. Nyt on kuitenkin jatkettava elämää hieman pienemmällä laumalla.
Kiitos siis teille tuesta ja kauniista sanoistanne; olette minulle kovin tärkeitä. <3
// I wanna thank you all from the bottom of my heart for the kind words you send me this morning. I love you all <3
Jotta arki tosiaan astuisi taas kuvioihin, kuivasimme kyynelsilmämme ja suuntasimme sisareni ja tämän poikaystävän voimin teatteriin, johon olimme jo varanneet liput aiemmin. Heitimme hetkeksi murheet nurkkaan ja viihdyimme Tampereen Työväen Teatterin vanhalla päänäyttämöllä Urakkaporukan tahdissa.
Kunnon teatterielämystä ei voita mikään ja itse tykästyin kovasti varsinkin tämän näytelmän huikeaan näyttelijäkaartiin. Teatterissa on niin oma fiiliksensä verrattuna elokuviin, ja varsinkin eturivissä istuessa pääsee näytelmään ikään kuin itsekin mukaan. Täydellistä lauantai-illan viihdettä ja ajankulua. Käyttekö te muuten paljon teatterissa?
Hih, ehkäpä huomenna ovat jo valtavat silmäpussinikin laskeneet jos tästä pikku hiljaa hipsin itsekin unille. Ja tänä iltana Eppu pääsee ehdottomasti kainalopaikalle <3
Kauniita unia ihanat, huomenna jatketaan taas varmasti jo hieman iloisemmissa merkeissä.
// Good night everyone. <3
