…. on se, että koiramme kantaa sisälle kintuissaan lunta eikä hiekkaa ja kuraa. Jesh! Mä tykkään! Sillä välin, kun kävimme Epun kanssa viemässä synttäripaketin Roosan poikaystävälle, oli ulkosalla loskainen syksy vaihtunut upeaksi valkoiseksi talveksi. Joko saa alkaa haaveilla siitä valkoisesta jouluaatosta?
Olimme kuin kaksi uitettua koiraa (tai siis toinen meistä onkin koira, joten yksi uitettu koira ja uitettu emäntä), kun vihdoin pääsimme lumimyräkän seasta kotiin. Mikään ei voita sitä näkyä, kun Eppu tuhisee innoissaan lumisateessa, heittää käpälällään lunta ilmaan ja säikähtää naamalle lätkähtävää lumipläjäystä niin, että lähtee hädissään karkuun. Voi pientä ♥
Roosa taas ei oikein ymmärtänyt huumorintajuani, kun kiikutin hänen poikkikselleen lahjaksi tämän..
Roosan V on nimittäin ihan mahtava Munamies-imitaattori ja olen niin monet kerrat saanut hänen ansiostaan niin hyvät kikatuskohtaukset, että pakkohan tätä sisäpiirivitsiä oli tuoda esiin myös synttärilahjassa. Roosaa ei naurattanut yhtään siinä kohtaa, kun poikaystävänsä nimesi tämän loppuvuoden viralliseksi autonajelumusiikiksi. Roosa, olen pahoillani ♥
Mitäs kaikkea teidän lauantaihinne kuului? Tämän kaiken ohella olen ahertanut tulevan arvonnan parissa puikot kilisten (jep, vaikea arvata mitä pian taas arvotaan) ja harventanut jälleen kaappien sisältöä tulevaa muuttoa ajatellen. Nyt ajattelin keskittyä tuohon alla näkyvään komboon. :)
