Odotukset ovat korkealla, bien sur. Onhan kyseessä sentään Pariisi, maaginen rakkauden kaupunki, joka tunnetaan ylväästä pilviä hipovasta maamerkistään. Matkaan piti lähteä jo ylioppilaskirjoitusteni jälkeen, mutta silloin matkaan ei koskaan päästy. Matkalaukku, kartta ja matkaopas oli jo hankittu. Totta kai odotukset ovat korkealla, lähes yhtä korkealla kuin Eiffel-torni (kuvat: we♥it).
Mitä haluan Pariisissa kokea? Ainakin haluan syödä elämäni ensimmäisen leivoksen, sellaisen macaronen, joita blogeissa näkee. Kuvittelen, että se maistuu Pariisissa herkullisemmalta kuin täällä Suomessa. Siksi olenkin säästänyt tuon makuelämyksen sinne. Haluan istua kahvilassa, tilata epäsujuvalla ja ruostuneella ranskan kielen taidolla yhden teen mamille, kahvin minulle ja toki herkuttelemme myös croissantit. Ja älä huoli, muistan kyllä sanoa s’il vous plait. Harmi etten voi kasvattaa sellaisia taiteilijaviiksiä, jotka tekisivät minusta taidemaalarin näköisen. Pystyttäisin Louvren puutarhaan maalaustelineen ja ikuistaisin Pariisi-fiiliksiä tyhjälle kankaalle, baskeri päässä tietysti. Äiti voisi siinä vieressä herkutella patongilla ja juoda lasin viiniä.
Haluan kävellä kengänpohjat ohkaisiksi Pariisin kaduilla ja hypätä turistibussiin, jotta näen varmasti kaiken sen mitä ranskankielen kirjoissakin aina esiteltiin; Notre Damen, Riemukaaren ja sen suuren joen. Jouluvalot tekevät kaupungista varmasti vielä taianomaisemman. Pelkäänkin, että tulen näkemään kaupungin vain linssin läpi; tuskin maltan laskea missään vaiheessa kameraa kädestäni. Olen jo pitkään halunnut tavata Mona Lisan, olen tosin kuullut, että hänen ympärillään on jatkuva tungos ja väkijoukon hälinä, mutta toivottavasti häneltä liikenee aikaa myös minulle.
Pariisi, ole kiltti ja täytä minun odotukseni ♥
