Vaikka Suomen syksyinen luonto tarjoaakin jo itsessään paljon ihmeteltävää ja kummasteltavaa lenkkeilijälle, kaipaan välillä ainakin minä hieman lisämotivaatiota siihen, että pääsen sinne lenkkipolulle asti.
Hävettää ihan myöntää, mutta iPhonesta on tullut yksi tärkeimmistä hankinnoista, sen jälkeen, kun meidän talouteen niitä kaksin kappalein rantautui. Joka ongelmaan ja tilanteeseen löytyy oma sovelluksensa, eikä urheilun harrastaminenkaan ole poikkeus.
Latasin juuri tänään ennen lenkkiäni iPhoneeni Niken sovelluksen, joka lenkin päätyttyä ja osittain sen aikanakin, kertoo lenkkeilijälle, kuinka paljon matkaa on jo taitettu. Halutessasi saat tietää myös kartan muodossa lenkkisi reitin ja sen, kuinka paljon kaloreja paloi matkan varrelle. Neljän kilometrin koiralenkki Epun kanssa ei oikein soveltunut totuuden mukaiseksi testilenkiksi. Ihan noin kauaa en olisi neljää kilometriä kipitellen taittanut; koiralenkit kun tuppaavat venyä pitkiksi, kun kaikenmaailman Murreja ja Söpöjä pitää pysähtyä nuuhkimaan. Niin siis Eppu nuuhkii, en mä :D
Ai mikä välineurheilu? Kyllä kaveri kaverin tuntee. Kun sain yllärilahjaksi kaksin kappalein vaaleanpunaisia 1,5 kilon käsipainoja, voin kertoa painojen nostelun nousseen aivan uusiin sfääreihin. Onhan se nyt kymmenen kertaa mukavampaa katsella telkkaria ja nostella VAALEANPUNAISIA painoja, kuin joitakin tylsänvärisiä.
Lenkkipolun tallaaminen on toki myös sitä virkistävämpää, mitä mukavammaksi tunnet siellä olosi. En nyt tarkoita, että olisi terveellistä pomppia poluilla täysissä tällingeissä, mutta urheiluvaatevalikoimista kukin varmasti nykypäivänä löytää omat lempparinsa ja motivaattorinsa. Adidas By Stella Mccartneyn-kokoelmassa voisin kuvitella pomppivani paljon pirteämmin lähipolkuja pitkin. Urheiluvaatteet ja niiden värimaailmat saavatkin räiskyä!
Loppuun vielä päivän tietoisku Me Naisten uusimmasta numerosta. Itse olen ainakin kyseistä asiaa pohtinut, ja päätynytkin kultaiseen keskitiehen. Yleensä lenkille lähtiessäni hölkkäilen aina välillä kävelyn lomassa. Näin pysyy mielenkiintokin paremmin yllä :
Miksi itsensä liikkeelle saaminen onkin aina välillä niin vaikeaa? Itse olen ainakin huomannut, että kun sen pyllyn vain nostaa sieltä sohvan pohjalta ja lähtee liikkeelle, pureekin sporttipörriäinen oikein kunnolla ja liikunta maistuu mahtavalta. Näin ehkäpä kolmen päivän ajan, sitten taas väsyttää. Vaikka en olekaan blogissa tuonut asiaa esille, olen viimeisen kolmen viikon aikana TSEMPANNUT.
Olen harrastanut liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa, enkä tarkoita nyt pelkästään niitä vartin koiranulkoilutuksia, vaan olen pitänyt huolen siitä, että syke nousee ja hiki lentää. En muista koska olisin viimeksi tuntenut itseni näin hyvinvoivaksi, pirteäksi, iloiseksi. Nukun hyvin ja nautin liikunnasta. Enää en aio päästää sitä pörriäistä karkaamaan.
Älä ole kuitenkaan liian ankara itsellesi. Lenkki tehty raittiissa ilmassa, 10 kilsaa poljettu kuntopyörällä ja leikitty painonnostajaa pinkeillä painoilla. Nyt aion nauttia olostani, ja aivan taatusti napostelen iltateen kaverina kourallisen suklaarusinoita ♥
