Kuvassa hevonen, joka pelkäsi niin paljon pikkukoiraa, että änki päänsä roskapönttöön. Voi hepoparkaa, lupaan, että Eppu ei enää koskaan tule pelottelemaan sinua. Kuvaushetkellä joku pikkuneiti kyllä lyttäs Epun itsetunnon ihan maihin tokaisemalla, että ”äiti tolla koiralla on kyllä aivan liian pienet jalat”. Aha, no anteeks :D
Kun mysteeriheposen mysteeri oli selvitetty, tehtiin historiaa ottamalla M:stä maailman historian ensimmäinen asukuva. Ihan vaan sen takia, että M laitto päälle ”vähän parempaa” poikien illan kunniaks (oikein kraka kaulaan ja kaikkee). Ensimmäinen bändipaita (Hives), josta mäkin jopa tykkään.
Mies passitettiin siis maailmalle, ja koira kainalossa suuntasinkin sitten itse Halloween-pippaloihin, äidin luokse. :D Ohjelmassa muun muassa kurpitsan leikkuuta ja muuta mukavaa. Mammat olivatkin kattaneet pöydän täyteen herkkuja ja naposteltavaa. Oma ehdoton napostelusuosikkini ovat kasvikset ja niille sopiva dippi. Toimii paremmin kuin sipsit!
Mä sain kun sainkin kurpitsani. Annoin muitten hoitaa leikkaushommat, mutta olipahan hauska kokemus tuokin. En kyllä edelleenkään tiedä, mitä tuolle täytteelle voisi tehdä. Jos asuisin Amerikassa, mun kuisti ois ehdottomasti täynnä erinäkösiä ja kokosia kurpitsanaamoja, jotka korttelin kersat tietysti sitten pamauttelis kananmunilla rikki… :(
Mä nautiskelen täällä vielä tovin mamin herkuista ja sitten kutsuukin oma koti. Täytyy varmaan iskää pyytää saattamaan mut kotiin, ties mitkä sirkustirehtöörit tai kummitukset muuten saan seurakseni kotimatkalla :P
