Yksi varmimmista lähestyvän kevään merkeistä; se monille tuttu hiuksenhieno innostus vaihtaa tyyliä ja uudistua. Leikatako polkka vaiko hankkiako pidennykset? Vaihtaako sävyä vai tyytyäkö nykyiseen? Siinä missä kotiin vaihdetaan maaliskuun lähestyessä keväisemmät verhot ja tekstiilit, samalla oma pehkokin alkaa kaivata sitä jotakin. Mutta mitä se jokin olisi?

Kuulostaako tutulta? Olen onnekkaassa asemassa siinä mielessä, että kampaajallani Kirsillä on selvät sävelet kevätlookini suhteen. Viimeksi jo tehtiin pohjatöitä ja seuraavalla kerralla lisätään hieman viileyttä ja vaaleutta. Erinomainen suunnitelma mielestäni! Siispä minä jätän hiuskriiseilyt muille ja nautiskelen nykyisestä sävystä, joka soveltuu erinomaisesti esimerkiksi kampausten pohjaksi. Alahiuksiani ei hetkeen ole raidoitettu ja tuo tumma sävy, joka tässäkin kampauksessa näkyy, on oma värini – silti en mitenkään osaisi kuvitella itseäni brunettena!

Vaikka polkkatukan tai ylipäätään lyhyemmän tukan leikkauttaminen houkuttaisikin ajatuksena, olen päättänyt, että hetkeen en omia hiuksiani leikkaa. Pidennysrumba on aina oma juttunsa, ja olen sellainen tukkatuuliviiri, että melko nopeasti alan aina kaivata pidempiä kutreja. Vaikka pidennysten hoitaminen ei vaikeaa olekaan, vain melko työlästä, jo pelkästään omien hiusten peseminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa ilman lisäpituutta. Saati sitten kuivaaminen – jos muuten tiedätte vinkata hyvistä fööneistä, jotka kuivaavat pitkät kutrit hellävaraisesti mutta tehokkaasti, vinkkiä tänne päin! Hiusten kuivaamiseen kuluu nimittäin tällä hetkellä tolkuttoman paljon aikaa.

Nyt tukka hulmuten kohti keväthankia – kirjoittelen teille huomenna lisää pikkupotilaamme kuulumisia, iso kiitos tsempeistä!