Eilen ojensin itselleni onnettoman viherpeukalon diplomin. Uusi kotimme on edeltäjäänsä huomattavasti valoisampi, ja pitkään tunsinkin olevani maailmankaikkeuden paras viherkasvien ylläpitäjä. Sitten tapahtui jotakin. Tai noh, pimeä talvi tapahtui, ja yksi toisensa jälkeen varjelemani kasvit alkoivat nuokkua, ruskettua ja kupsahdella. Tuosta noin vaan, eikä ensiapuyritykseni siirtää niitä valoisampiin paikkoihin, lannoittaa, vaihtaa multia tai googlettaa vimmatusti muita hoito-ohjeita, tuottanut minkäänlaista tulosta.
Siinä vaiheessa, kun sain sanoa heipat peikonlehti nro 2:lle, päätin luovuttaa. Tekokukat, tervetuloa kotiimme.
Olen jo pitkään suosinut erilaisia kuivakukkakimppuja, joista iloa riittää pitkäksi aikaa, mutta nyt päätin hankkia _mahdollisimman aidonnäköisiä_ viherkasveja eritoten niihin huoneisiin kodissamme, joihin valoa ei talviaikaan tarpeeksi riitä. Tein hieman taustatutkimusta verkkokauppojen ihmeellisessä maailmassa ja havaitsin, että tähänkin harrastukseen saa kulumaan halutessaan melkoisesti rahaa. Niinpä autonnokka suunnattiinkin kohti Ikeaa.
On myönnettävä, että myös Ikean valikoimaan kuului melkoisesti viherkasveja ja tekokukkia, joita en näillä näppäimillä ruukkuihini haluaisi, mutta joukkoon mahtui myös kauniita yksilöitä, jotka ihastuttivat heti. Olohuoneen pöydälle minulla on tapana ostaa viikoittain leikkokukkakimppu, mutta nyt sujautin pieneen maljakkoon kaksi tekokukkaoksaa – ja vettä maljakon pohjalle tietysti, jotta huijaus uppoaisi mahdollisimman moneen! ;) Vierashuoneeseen hankin kauniin heinämaisen kasvin valkoisine kukkineen ja olohuoneen kirjahyllyn päältä kiemurtelee nyt alas vaaleanvihreitä oksia.
Olen hankintoihini ja tähän PYSYVÄÄN, alle 15 euron, yhteissijoitukseen äärimmäisen tyytyväinen, mutta periksi en aio antaa vielä aitojenkaan viherkasvien kanssa. Kunhan kesä tulee, starttaan projektin uudella energialla.