KEITTIÖN MINI-MAKE-OVER : KEITTIÖ KÄYTÄNNÖLLISEMMÄKSI

CURIOUSER & CURIOUSER | sisustus

Esittelin teille keittiömme viime vuoden marraskuussa ja jo tuolloin taisinkin mainita, että en ole täysin tyytyväinen vielä keittiön sisustuksen käytännöllisyyteen. Älkää toki käsittäkö väärin, olen enemmän kuin tyytyväinen edellisten asukkaiden lattiasta kattoon remontoimaan keittiöön kodinkoneineen, mutta kovin käytännöllinen se ei huonekalujen kannalta ole ollut.

En tiedä muistatteko, mutta keittiössämmehän on ollut pieni ruokailuryhmä, joka oli peräisin jo vanhasta kodistamme. Kaunis Ikean pyöreä lasipöytä on seurannut meitä jo peräti ensimmäisestä yhteisestä kodistamme asti. Ensimmäisen kodin keittiöön se sopikin täydellisesti. Pyöreän pöydän ympärille mahtui neljä tuolia ja pöytä pääsi kokonaisuudessaan käyttöön. Tämän kodin keittiö on sen sijaan lähinnä ruuanlaittoa varten. Ostimme ison ruokapöydän olohuoneen puolelle, jonka ääressä olemme pääsääntöisesti ruokailleet.

Kuten näette, pyöreän pöydän takana on kaappi, jota on mahdotonta saada auki siirtämättä tuolia ja toisen tuolin takana onkin sitten takaovemme. Äärimmäisen epäkäytännöllistä. Nyt, kun isompi ruokailupöytämme toimittaa lähinnä etätyöläisten työpisteen virkaa, aloin kaivata rauhallista aamupalapaikkaa myös keittiön puolelle, ilman, että puuroa lusikoidaan suuhun tietokoneen johtojen ja mappien seassa. Tartuimme siis tuumasta toimeen. Pyöreälle pöydälle oli nyt aika sanoa hyvästi.

Järkevin ratkaisu olikin hankkia keittiöömme neliskulmainen pikkupöytä. Vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme lopulta Ikean Ekedaleniin, tummanruskeaan neliönmalliseen kestävään ruokapöytään, joka kaiken lisäksi olisi myös jatkettava. Monissa jatkettavissa pikkupöydissä ”ylimääräinen” pöytälevynpätkä roikkuu pöydän jatkona jatkuvasti, mutta tässä mallissa jatkopala piilotetaan pöydän sisuksiin. Jatkamisessa ei sen sijaan kulu aikaa kuin minuutti, sillä lisäosa vedetään hetkessä pöydän sisuksista esiin ja jatkopala klikataan paikoilleen. Myös pöydän jalat siirtyvät niin, että ne eivät ole kenenkään tiellä pöydän alla.

Nyt tykkään! Söin elämäni ensimmäisen aamupalan pöydän ääressä heti pöydän saapumisen jälkeen ja fiilistelin ikkunasta avautuvaa maisemaa. Nyt etätyöaikana isompaa ruokapöytää ei tarvitse myöskään raivata tyhjäksi, kun syöminen onnistuu käytännöllisesti myös keittiössä. Ja mikä parasta, pikkupöytä toimii jatkettuna erinomaisena laskutasona ruoanlaiton yhteydessä. Tummanruskea väri sopii kauniisti ikkunanpuitteisiin ja vaaleansiniset tuolimme käyvät edelleen istuimiksi.

Uuden pöydän kunniaksi kokkailimme heti dinnerinkin uuden pöydän ääressä syötäväksi – testiin pääsi ensimmäistä kertaa Liemessä-Jennin uunifetaparsa! Vaikka parsafani en olekaan, tähän herkkuun tilattiin heti ainekset myös tämän viikon kauppakassiin. Nam!


Posted in sisustus | Tagged , | 2 Replies

SAVITÖITÄ KOTI-ILTOJEN ILOKSI – TÄMÄ SAVI KUIVUU ITSESTÄÄN!

CURIOUSER & CURIOUSER | sisustus

Instagramini kuvavirran perusteella moni ystävistäni ja tuttavistani on viime viikkojen aikana aloittanut uuden harrastuksen; osalle posti on kiikuttanut kotiin maalaus- tai piirustustarvikkeita, osa kilistelee sukkapuikkoja vimmatusti aikansa kuluksi. Nuo puuhat ovat itselleni jo tuttuja ja rakkaita harrastuksia, joten elohiirimäinen luonteeni kaipasi jotakin uutta haastetta pitkiin ja sateisiin koti-iltoihin. Eikä aikaakaan, kun Adlibriksen tuotevalikoiman joukosta silmieni eteen ilmestyi tuote, jota en tiennyt edes olevan olemassa.

Klik klik, ja kaksi kiloa itsekovettuvaa savea oli matkalla luokseni.

Itsekovettuva savi on nimensäveroinen tuote, savi ei tarvitse kovettuakseen uunia. Täydellistä, tosin kärsivällisyyttä vaativaa kotipuuhaa! Savea on saatavilla neljässä eri sävyssä, terrakottana, curryna, mustana ja vaaleanharmaana, ja kuten kuvasta näkyy, tilasin itselleni nimenomaan vaaleanharmaata savea (*ei mainoslinkki). savityöt ovat minulle täysin uusi puuha, joten samaan tilaukseen laitoin matkaan edullisen työkalusetin. Myönnän, että minulla ei ollut hajuakaan, mitä suurimmalla osalla työkaluista tehdään, mutta soveltaen ja mielikuvitusta käyttäen, keksin niille kyllä käyttötarkoituksia savea muokatessa.

Saven työstäminen oli yllättävänkin helppoa. Vesikuppi on hyvä pitää käden ulottuvilla, sillä kuivahtavaa savea on helpompi käsitellä, kun sitä välillä kostuttaa. Kaulin osoittautui erinomaiseksi kotoa löytyväksi työvälineeksi, kun muovasin pääsiäisaiheisen pupupurkkini reunuksia ja näin jälkikäteen ajateltuna, kertakäyttökäsineistäkään ei olisi ollut haittaa. Ensikertalaisena askartelin pupuni parissa varmaankin parisen tuntia, ja askel askeleelta saven käsittelystä tuli helpompaa ja helpompaa. Kun työni oli valmis, jätin sen kuivumaan.

Eilen uskaltauduin vihdoin maalaamaan pikkupupuseni. Kuivuminen oli kestänyt viitisen päivää, ja tällä varmistin sen, että savi on varmasti kuivaa. Parin päivän odottaminen olisi tosin varmasti riittänyt. Koska pupu oli aihepiiriltään kovin pääsiäismäinen, päätin tuunata sen olohuoneeseemme sopivaksi, ja käytin pohjavärinä Plus Color-askartelumaalia vaaleanpunaisessa sävyssä (*ei mainoslinkki). Huomasin, että maalaaminen käy helpoimmin sienellä pintaa tupsuttelemalla, ja etenkin pupun turkkiin tämä tekniikka toi mainiota elävyyttä. Kun vaaleanpunainen maali oli kuivunut, lisäsin vielä pintaan Art Metal-metallimaalia, jolla maalasin myös purkin sisustan kokonaan kultaiseksi. Kultainen maali ei kuvissa ole oikein eduksi (pupu näyttää siltä, että se olisi riehunut mudassa), mutta auringonsäteiden osuessa pupuseen, uusi lemmikkini sädehtii upeasti.

Maljakoksi pupupurkistani ei ole muuta kuin kuivakukille, joten ajattelinkin sen soveltuvan työpöydälleni kynäpurnukaksi. Varastoon jäi vielä kilon verran savea, joten arvaattekin jo, kuinka viikonloppuni aion viettää..


Posted in sisustus | Tagged , | 6 Replies