MYKISTÄVÄN IHANA NIMPPARIYLLÄTYS

CURIOUSER & CURIOUSER | muoti

Tampereella tapahtunutta tänään n. klo 06.38.

Masa: ”Menisit nyt jo keittään kahvia.”
Norppa: ”Mee ite. Tänään on mun nimpparit.”
Masa: ”Mee ny. Keität paljon paremmat kahvit.”

.. Neiti Näppilä mutisee vastalauseitaan, mutta tyytyy lopulta kohtaloonsa puhisten samalla lausahduksia kuten ”uskomatonta, että omana nimipäivänään pitää kahvit keittää”, ”just joo” ja ”keitän vaan yhden kupillisen”.

Hän saapuu olohuoneeseen ja on pökertyä onnesta. Aamukahvit unohtuvat ja pian selän takaa kuuluu makuuhuoneesta miekkosen nokkela tokaisu, sillä hän tietää saaneensa kerrankin Neiti Näppilän sanattomaksi.

Masa: ”Haha, yllätyitkös?”

Ruokapöydällä odottaa Marimekon kassi, joka kätkee sisuksiinsa laukun, josta Neiti Näppilä oli haaveillut jo tovin.

Masa: ”Keitä silti sitä kahvia.;)”

Hyvää nimipäivän iltaa meille Noorille! <3


Posted in muoti | Tagged | 13 Replies

HATTARAINEN TYÖHUONEENI, JONKA SEINILLÄ TANSSAHTELEVAT KULTAISET MUUMIT

CURIOUSER & CURIOUSER | sisustus

Mutta enhän minä voi. Minä, pian 32 vuotta täyttävä aikuinen nainen, en voi maalata työhuoneeni seinää vaaleanpunaisella, saati valita tapetiksi sellaista, jossa tanssahtelevat kultaiset muumit kukkaniityllä. Kultaa ripottelisin muuallekin yksityiskohtiin, laittaisin esiin Parikan glittermaiharini ja hankkisin muutaman rottinkihuonekalun tunnelmaa pehmentämään. Huone olisi niin hattarainen, että uuden työpöydän ääressä ei taatusti syntyisi kuin onnellisia asioita. Enhän mä nyt voi. Vai voinko sittenkin?

Päätin, että voin. Mies antoi projektilleni vapaat kädet ja käski toteuttamaan kaikki unelmani. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Tervetuloa hattaraisen hurmaavaan huoneeseeni, jossa ajatukset ovat kinuskikastikkeella kuorrutettuja ja lattia kuin vaaleanpunaista pilviharsoa.

Arvaatteko mistä tiedän, että huoneeni muodonmuutos onnistui yli odotusten? Siitä, että miltei jokainen huoneessa vieraillut ja minut hyvin tunteva on todennut huoneeseen astuttuaan, että ”tämähän on aivan Nooran näköinen!”. Juuri siihen tällä kaikella pyrittiin. Halusin huoneen, jossa inspiroidun, tunnen oloni onnelliseksi ja joka saa hymyn huulilleni, joka kerta, kun astun huoneeseen sisään. Heitin lopulta romukoppaan kaikki ne ”mitähän muut tästä tykkäävät?”-ajatukset ja suunnittelin itselleni huoneen, josta olen unelmoinut. Muistatteko unelmakarttani, jonka raapustelin tästä huoneesta jo ennen muuttoa? Lopputulos on miltei sen kaltainen. Hitusen ehkä jopa suunnitelmaa parempi.

Työhuonettani ei olisi tarvinnut remontoida. Se oli täysin muuttovalmis uuteen kotiin muuttaessamme, mutta koin helpommaksi tehdä siellä muutaman muutoksen nyt, kun huone oli vailla huonekaluja. Totta puhuen aiemmin lastenhuoneena ollut huone ei myöskään värimaailmaltaan istunut oikein omaan tyyliimme, joten kun kerta vaaleansiniset seinät pistettäisiin joka tapauksessa piiloon, halusin ottaa ohjat heti omiin käsiini ja aloin selata läpi vaihtoehtoja tehosteseinän tapeteista.

Kodin Terrassa vastaani tuli alekorissa lojunut mustavalkoinen muumitapetti, jonka ansiosta aloin käydä läpi myös hieman näyttävämpiä tapettivaihtoehtoja. Mustavalkoinen ei omalla kohdallani tule kysymykseen laisinkaan, mutta löydettyäni Netraudasta tämän Sanduddin vaaleanpunaisen muumitapetin, näin jo sieluni silmin valmiin työhuoneen verkkokalvoillani. Samalla, kun ammattimies kävi laittamassa tapetin paikoilleen, hän myös maalasi Tikkurilan Näsiä-sävyisellä maalilla tapettiseinää vastapäätä olevan seinän vaaleanpunaiseksi. Oli hurjan haastavaa löytää maalikartalta oikeansävyinen maali tapetin kaveriksi, mutta osuin valinnassani onneksi nappiin.

Työhuoneeseeni jouduin hankkimaan myös jokusen uuden huonekalun, sillä myin suurimman osan vanhan työhuoneeni sisällöstä eteenpäin jo ennen muuttoamme. Tyyliltään huoneet eroavat toisistaan kuin yö ja päivä; edellisessä työhuoneessa valkoinen lastulevy näytteli pääosaa, mutta tässä huoneessa vaaleanpunainen yleisilme kaipasi pehmeää puuta rinnalleen. Niinpä suuntasinkin Ikeaan ja hankin piiiiitkän odottelun jälkeen (..kyseessä taitaa olla hittituote?) STOCKHOLM 2017-lipaston sekä jaloilla seisovan lankkutyöpöydän. Pöytä on tukevaa tekoa ja myönnän saaneeni siihen inspiraation vierailultamme Ivana Helsinki Housessa. Ivanalla työhuone oli kuin suoraan unelmistani ja halusin edes hitusen samaista fiilistä myös omaan huoneeseeni. Keinutuoli sen sijaan oli ex tempore-hankinta Veke.fi’n alennusmyynneistä, mutta pieni lipsahdus sallittakoon.

Huone alkaa olla valmis ja viihdyn siellä paremmin kuin hyvin. Muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta kaikki on paikoillaan, mitä nyt muutaman taulun haluan vielä kiinnittää vaaleanpunaiselle seinälleni. Työpöydän vieressä olisi myös tila Suomen Voimistelutuotteen puolapuillepienet jumppatuokiot koneella istumisen ohella voisivat nimittäin tehdä hyvää.

Unelmointi siis jatkukoon, mutta just nyt, just nyt mä olen enemmän kuin tyytyväinen. Katselen hymy huulilla muumejani, jotka muuttuvat kultaisiksi auringonsäteiden osuessa niiihin. Just hyvä näin.

Pakko vielä kertoa hauska tarina tuosta vaaleanpunaisesta tyynystä, joka on nyt keinutuolin pehmikkeenä. Se oli nimittäin ensimmäinen asia, jonka ostin itselleni, kun aloin suunnitella sisustusta ensimmäiseen omaan kotiini reilu kymmenen vuotta sitten. Tyynyn värimaailma toimi tuolloin inspiraationa koko vaaleanpunaiselle yksiölleni, ja vuodet ovat vierineet, mutta ilmeisesti sisuksissani elää yhä se sama vaaleanpunaiseen hattaraan kietoutunut muumifani kuin silloinkin. Tyyny tosin on vuosien varrella vähän kärsinyt, huomasin asettaessani sitä tuoliin, että rakas Eppumme on järsinyt tyynyn kulmia hyvällä ruokahalulla reikiä täyteen. <3


Posted in sisustus | Tagged | 18 Replies

KENKÄLAATIKON UNBOXAUS : KUN MIKAELAT SAAPUIVAT

CURIOUSER & CURIOUSER | muoti

Olen tehnyt Palmrothin kanssa yhteistyötä jo jokusen vuoden ajan ja etenkin talviaikaan jaloissani (ja asukuvissani!) ei juuri muita kenkiä nähdäkään kuin heidän taideteoksiaan. Yhteinen historiamme on todistanut sen, että brändin kengät kestävät aikaa ja käyttöä; asia, joka on minulle äärimmäisen oleellinen ja tärkeä kenkiä valitessani.

Kävin tutustumassa jo jokin aika sitten Palmrothin tulevan kesän mallistoon ja jo silloin sydämeni sulivat nauhakengille nimeltä Mikaela. Hymy olikin siis korvisssa, kun unboxasin Palmrothilta saamaani pakettia, josta löytyi juurikin tuo tavattoman ja valloittavan hurmaava pari kenkiä. Nuden sävyiset, nauhalliset, käytännölliset ja monikäyttöiset Mikaelat henkivät terveisiä myös vuosikymmenten takaa; ne ovat saaneet nimittäin inspiraationsa 1980-luvun Palmrothin mallistosta. Kuten juuri pääsin sanomasta, Palmrothin kengät kestävät todistetusti myös aikaa.

Ylläni nähdään harvoin näin simppeleitä ja yksinkertaisia asuja, mutta huomaan, että tänä kesänä etenkin farkut ja neuleet ovat olleet kovassa käytössä. Koruja en ole ehtinyt käyttää tarpeeksi ja ne hullunkurisimmat kesäkengätkin ovat jääneet makoilemaan boxeihinsa. Asut on valittu käytännöllisyys edellä ja ehkäpä juuri siksi myös Mikaelat ovat olleet jalassa harva se päivä. Ne kun käyvät niin kovin kauniisti myös mekkojen pariksi, kuten joku saattoikin jo bongata edellisestä asupostauksestani. Kaapistani löytyi myös sävymaailmaltaan näihin kenkiin sopiva neule ja mielestäni rikotut farkut tuovat hauskaa kontrastia siistien nahkakenkien rinnalle. Mitä pidätte? Yksinkertaista, mutta täydellisen toimivaa.

Mielelläni ulkoiluttaisin uusia kenkiäni kuitenkin myös kesäisempien asukokonaisuuksien kanssa – mitä luulette, kuluuko loputkin heinäkuusta neuleiden syövereissä?

Psst. Mikaeloissa roikkuu juuri nyt alelappu Palmrothin verkkokaupassa. Ihan vaan vinkkinä, jos joku muukin haluaa jalkoihinsa laatua Tampereelta. <3


Posted in muoti | Tagged | 2 Replies