ONKO TÄLLAISELLA TALVELLA HOPEAREUNUKSENSA?

CURIOUSER & CURIOUSER | muoti

Ei niitä ole. Niitä hyviä puolia. Eilen kuvatessamme vesisateessa en voinut olla ajattelematta kuinka kaunis luonto voisikaan parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta olla. Kuvista saattaisi tulla tämänkaltaisia, talviaurinko saisi lumivaipan kimaltelemaan, toisi valoa kasvoille ja herättäisi kuvat eloon. Aivan toisella tavalla kuin rikkinäistä jäänpintaa hakkaava vesisade. En muista koska viimeksi blogikuvani olisivat olleet näin masentavan harmaita.

Mutta entä jos on keksimällä keksittävä? Niitä hyviä puolia siis.

| Noh, ainakaan sukset eivät kulu. Ja toppakengätkin ovat säilyneet priimakuntoisina tämän talven yli. |

| Kesämekkokelejähän sitä aina kaipaa. Kukkamekkoja voi edelleen käyttää, ei tarvita alle kuin vähän paksummat sukkikset kuin viime vuoden puolella. |

| Aurinkolaseja ei tarvitse muistaa ottaa aamuisin matkaansa. |

| Kun pakkasilta ollaan vältytty, myös iho on ollut kevyemmällä koetuksella. Kasvojen ihon kuivuudesta tai halkeilevista huulista ei siis juurikaan ole tarvinnut murehtia. |

| Rivitalossa ensimmäistä talveani viettävänä olen päässyt suhteellisen vähällä. Lumilapion kanssa rehkimiseen ei juuri ole tarvinnut käyttää aikaa. |

| Siskontytön kanssa vaunulenkkeily on ollut suhteellisen helppoa, kun lumikinoksista ei ole ollut lisävastusta. |

| Sateenropina on ajoittain luonut jopa tunnelmallisen taustamelun kirjan lukemiselle ja kaakaonhörppimiselle. |

Kaikesta tästä huolimatta, minulla on ikävä sinua oikea talvi. Nämä ”hyvät puolet” tuntuvat tällä hetkellä täysin vähäpätöisiltä. Olen huolissani tapaammeko tänä vuonna lainkaan. Mitä voisimme tehdä, jotta tuntisit olosi tervetulleeksi? Näin Tampereella jokin aika sitten lumiukon, joka piteli kylttiä. Kyltissä lumiukko ilmaisi huolensa siitä, eläisikö hän enää vuosikymmenien päästä.

Tuo kohtaaminen herätti kovasti ajatuksia. <3


Posted in muoti | Tagged | 3 Replies

ARKIKUVA 7/52

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Milloin kuva on otettu? Kuva on otettu lauantaina 15. helmikuuta 2020 puolen päivän jälkeen.

Missä kuva on otettu? Kuva on otettu Matin vanhempien luona, kun piipahdimme visiitillä roadtripimme yhteydessä viikonloppuna.

Mitä kuva esittää? No minua ja ihanaa koiraa!

Mitä mietit sillä hetkellä, kun kuva on otettu? Kuten jo moni tietääkin, olen koiraihminen. Se taas tarkoittaa sitä, että olen aina valmiina rapsuttelemaan karvakorvia. Oman koiran ottaminen ei ole meillä lähitulevaisuudessa ajankohtaista, joten koenkin suurta iloa siitä, että lähipiiristä rapsuteltavia löytyy enemmänkin. Eikö tunnukin uskomattomalta, että Epun kuolemasta tulee maaliskuun alussa kuluneeksi jo kaksi vuotta? Edelleen voin kuvitella Epun pomppaavan sängylle viereeni nukkumaan tai tassujen ropinan lattiaa vasten. Nyt on tullut omakohtaisestikin todistettua se, että nuo karvaiset rakkaat perheenjäsenet todella painavat pysyvän tassunjäljen muistinsopukoihin.


Posted in lifestyle | Tagged | 1 Reply