TERKUT JOULUTORILTA & VIIME HETKEN LAHJAVINKIT

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Vihdoin! Näin kauan siinä lopulta meni ennen kuin ehdin Tampereen Joulutorille puurolle, vaikka olin suunnitellut tätä retkeä jo joulukuun alusta lähtien. Mutta hyvää kannattaa odottaa, ja Joulutorin riisipuuro rusinakeitolla on yksinkertaisesti parasta puuroa, mitä olen koskaan syönyt. Tällä kertaa vältimme puurojonon sillä, että olimme lauantaina paikalla heti ravintolan avautuessa klo 11.00. Pääsimme herkuttelemaan ikkunapöytään ja tämä lauantaiaamu menee heittämällä tämän joulukuun parhaiden hetkien kärkipäähän. Kuten naamastakin näkyy, viihdyn Joulutorin hälinässä paremmin kuin hyvin!

Viikonloppu kului muutenkin hyvin jouluisissa merkeissä, kun lauantain kuvauskeikkojen jälkeen istahdin pariksi tunniksi paketoimaan lahjoja. Sain samaan aikaan Instagramiin toiveen, että voisinko mahdollisesti tehdä postauksen vielä viime hetken lahjavinkeistä. Paketoinnin lomassa nappasinkin vielä kameran käteeni ja napsin kuvia teille pakettien sisällöstä talteen. Kas tässä siis viime hetken vinkkini!

Olen ostanut vuosi toisensa jälkeen lähipiirimme pikkukullannupuille Kivatin tuotteita lahjoiksi. Niin päätin tehdä tänäkin vuonna. Tuotteet ovat superlaadukkaita ja lämmittävät pikkuisia pakkasissa. Kävin ostoksilla Kivatin myymälässä, mutta suosittelen lämpimästi tsekkaamaan myös Kivatin verkkosivujen Outlet-osaston. Sieltä voi tehdä todellisia superlöytöjä!

Tahto-tuotteita en paketoinut lahjaksi (nämä ovat minun!<3), mutta haluan vinkata niistä teille. Tutustuin Varpu Hintsasen tuotesarjaan ottaessani näistä kauniisti toteutetuista tuotteista tuotekuvia ja lopulta kävi niin, että niistä tuli osa omaa arkeani. Tahto-kalenteri on täydellinen kalenteri minulle, joka rakastan paperikalentereita, joissa on runsaasti tilaa merkinnöille ja Tahto-mielentaitokorteista olen nostanut joka aamu itselleni yhden kortin. Ihana tapa aloittaa aamu rauhallisesti. Sain kuvauskappaleet tosiaan itselleni ja päätin aloittaa myös Mielen työkirjan täyttämisen ensi vuonna.

Kuten tiedätte, elämääni rikastuttavat monet Nopu-tädin rakkaat pikkuiset, ja halusin ehdottomasti paketoida tänä vuonna siskontytölleni tämän ihanasti toteutetun kirjan, Kaksi tätiä nimeltä Veera. Liikutuin kovasti tätä kirjaa lukiessani ja haluan hankkia sen myös omaan kirjahyllyyni jonain päivänä.

Jos meillä olisi tilaa niin paljon, että yhden kirjahyllyn voisi säästää pelkästään Funko Pop!-hahmoille, aloittaisin välittömästi niiden keräilemisen. Tämän Barbie-hahmon olisin nimittäin huolinut myös omaa työpöytääni koristamaan ja olisikin aivan huippuidea kerätä omia suosikkityyppejä kirjahyllyyn. Mutta kysymys kuuluu, pitääkö hahmot säilyttää bokseissaan?

Ja hei, suunnittelemaani joulupupukorttia ehtii vielä myös tilata Sidosteelta joulupaketteihin!

Tuntuu aivan käsittämättömältä, että tällä viikolla on jouluaatto. Joulukuu on kiitänyt kohti aattoa niin hurjaa vauhtia, että en ole meinannut pysyä perässä. Työviikot ovat venähtäneet miltei 60 tunnin pituisiksi ja tekemistä on vielä jonkin verran ennen kuin helpottaa. Mutta kiireiset viikotkin ovat tuntuneet paljon mukavammilta, kun illalla voi editoida kuvia kynttilänvalossa joulumusiikkia kuunnellessa. Ah, rakastan tätä vuodenaikaa.

Vieläköhän ehtisin kerran puurolle ennen kuin Joulutori suljetaan..


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina , | Vastaa

KUN TÄYTIT JO 13

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle


Neule: Vimma
Farkut: H&M
Tennarit: NLY Shoes


Mietin eilen lukuisia kertoja miksi 15.7. tuntuu päivämääränä niin kovin tutulta. En kuitenkaan saanut pähkäilyihini vastausta vaikka kurkkasin jopa kalenteriinikin, joten asia lopulta unohtui hellepäivää vietellessä. Illalla istahdin teemukini kanssa pihakeinuumme ja aloin miettiä tulevan viikon postausaiheita. Silloin pääni yläpuolella välähti hehkulamppu. Blogillani oli eilen syntymäpäivä!

En ole hetkeäkään katunut tuota hetkeä, jolloin painoin ”Julkaise”-nappulaa ja laitoin blogini liveksi. Sillä hetkellä en osannut edes unelmoida siitä, että blogi olisi joskus minulle työ, saati, että se avaisi minulle ovia mahdollisuuksiin, projekteihin ja työtehtäviin, joista haaveilin. Blogi oli vuosikausia ennen tätä ”pelkkä” harrastus, joka vei minut täysin mukanaan. Se yhdisti kaikki minulle rakkaat asiat, valokuvaamisen, kirjoittamisen ja muodin, ja lukijamäärien kasvaessa blogini ympärille muodostui myös ihana kohtaamisten verkosto. Nimimerkkinne alkoivat tulla tutuiksi ja keskustelu kävi kommenttiboksissa vilkkaana.

Blogin kautta olen tutustunut rakkaimpiin ystäviini, lennähdellyt esimerkiksi Lontoon Muotiviikoilta Berliiniin essencen synttärijuhliin ja tokaissut hurjan monta kertaa Matille ääneen ”voitko kuvitella, että tämäkin juttu on blogin ansiota?”. On 13-vuotinen blogimatka toki kovaa työtäkin vaatinut. Lukemattomia tunteja läppärin ääressä, lukemattomia tunteja kuvatessa ja postausaiheita keksiessä, mutta voi kuinka olenkaan siitä kaikesta nauttinut.

Edelleen kirjoittamisessa on säilynyt se sama palo kuin 13 vuotta sitten, enkä halua vielä luopua tästä kaikesta. On blogimatkaani jäljellä sitten vuosi tai kymmenen, virtuaalinen päiväkirjani on minulle hurjan tärkeä matkakumppani.

Ja sinulle siellä haluan vielä lopuksi lähettää virtuaalisen kiitoskortin. Kiitos, että olet siellä. 


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina , | 3 vastausta