TYHJÄ TUOLI

Keinuttelin viikonloppuna Matin kotitalon tuvassa ja katselin ulos ikkunasta syksyistä maisemaa. Ikkunan edessä on myös nojatuoli, sellainen hurjan mukava ja korkeaselkäinen tuoli, jonka päällä on usein viltti. Niin monen sadonkorjuun aikana tämä maajussin morsian on katsellut ulos tuosta samasta ikkunasta tuossa samaisessa keinutuolissa keinuen. Seuranaan pörröinen ystävä, joka piti vahtipaikkaansa juurikin tuossa samaisessa nojatuolissa, jolla ei nyt istunut kukaan. Pienikin ulkoa kantautuva ääni sai tuon rakkaan vahdin ponkaisemaan kahdelle jalalle tuolin selkänojaa vasten, jotta se huomaisi heti, jos isäntä palaisikin kotiin peltotöistä tai saati jos taloa kohti marssisikin kutsumattomia vieraita. Niille se kertoisi äänekkäästi, mutta häntä heiluen, olevansa paikalla.

Viime viikonloppuna tuo tuoli oli kuitenkin tyhjä. Sen vieressä, lipaston päällä, oli vain kuva muistuttamassa tuosta rakkaasta ystävästä. Kuvassa Eppu istuu lempipaikallaan, ikkunan edessä olevassa nojatuolissa. Ensimmäinen sadonkorjuu maalla ilman Eppua.

Eppu olisi täyttänyt eilen 9 vuotta. Jaoin pienen videopätkän syntymäpäivän kunniaksi Epusta Instagramin puolella, ja sain aivan valtavan paljon viestejä teiltä, jotka olette menettäneet joko hetki sitten tai jo jokin aika sitten lemmikkinne. Tuntuukin siltä, että tämä kipeä asia yhdistää saman kokeneita. En osannut lohduttaa kuin sanomalla, että suru kyllä helpottaa ja kyyneleetkin kuivuvat, mutta menetyksen käsittelemiselle on annettava aikaa.

Lopulta huomaat jo katselevasi ystäväsi kuvaa lipaston päällä hymy huulillasi.


Tagged | 6 Replies

MUISTO YSTÄVÄSTÄ

Muistatteko tuon alla olevan kuvan? Siinä Eppu ihmettelee äidiltäni syntmäpäivälahjaksi saamaani itsetehtyä aarretta, ruusuketta, jonka ompelin tuolloin kolmikymppisteni kunniaksi äidiltäni aiemmin lahjaksi saatuun virkattuun viittaan. Sain äidiltäni 29-vuotislahjaksi maailman kauneimman viitan (äiti kutsuu sitä inspiroitumisviitaksi, jos ajatus ei kulje, viitta pitää kuulemma heittää ylle), johon oli ommeltu 29 virkattua kukkaa.

Yksi kutakin ikävuottani varten.

Tuolloin kaksi vuotta sitten äiti lupasi tehdä minulle joka syntymäpäivänäni yhden uuden kukkasen. Kunkin vuoden kukkanen tulisi myös tavalla tai toisella muistuttamaan kuluneesta vuodesta tai merkkipäivästä. Kun täytin 30, sain tuon upean, hieman aiempia suuremman kukkasen pyöreiden kunniaksi.

Muistan kuinka Eppu nuuhki tuota kukkaa innoissaan.

Pari päivää sitten vuosirenkaita tuli taas lisää. Tämän vuoden kukkanen oli aika ommella paikoilleen. Se pääsi sydämen kohdalle. Kukkasen keskellä hymyilevä koira muistuttaa minua rakkaasta ystävästäni, jonka menetin tänä vuonna.

Täydellinen muisto pienestä ystävästäni.


Tagged , , , | 2 Replies

PENTUJA, PENTUJA, PENTUJA!

En muista koska olisin ollut viimeksi niin onnellinen kuin eilen. Kasan alimmaisena. Viisi samojedinpentua sylissäni, kun koko seitsemän tyypin joukkue ei kerralla mahtunut mitenkään syliini. Ihan kuin olisin nähnyt unta! Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että olen päästä varpaisiin koiraihminen ja Epun äkillisen lähdön jälkeen, uuteen elämänrytmiin tottuminen on ollut välillä jopa raastavaa. Eilinen vierailu tuttavaperheen aurinkoiselle takapihalle tekikin todella hyvää. Siinä yhden pennun pureskellessa isovarvastani ja toisen nakuttaessa hampaanjälkiä kamerahihnaani, minä vain onnellisena mietiskelin kuinka ihanaa pentuelämä taas olisikaan.

Tämän alla olevan kuvan taidan kehystää seinälleni ja vilkaista sitä aina huonon päivän tai kiukkufiiliksen osuessa kohdalle.

Kennel Agrariumin F-pentueesta on vapaana vielä yksi poika ja tyttö, ja kovasti jo Instagramissa eilen minulta kyselitte, onko yksi tästä hurmaavasta jengistä saapumassa meille. Joudun vastaamaan teille sydäntä särkien, että tällä kertaa ei. Päätimme, että odotamme toisen koiran ottamista vielä niin pitkään, että elämä tasaantuu ja koiran ottaminen tulee ajankohtaiseksi. Koira tarvitsee aikaa, aktiviteetteja, huomiota ja seuraa, ja tätä kaikkea pystyimme Epulle tarjoamaan. Mutta Epun kuoleman jälkeen, työkiireet ovat muuttuneet ja omalla kohdallani jopa lisääntyneet, joten koiraton elämämme jatkuu nyt toistaiseksi. Onneksi lähipiirissä on kuitenkin paljon koiria, joita pääsee rapsuttelemaan koiraikävän iskiessä.

Kamerassa oli eilisen kuvaustuokion jälkeen 300 kuvaa näistä valloittavista tyypeistä. Näiden kuvien myötä toivotan teille herttaista perjantaita!


Tagged , , | 18 Replies