* kuvissa näkyvät kirjat saatu Otavalta / MAINOS

Vuosi 2025 ei ole lähtenyt aaaivan niin lennokkaasti käyntiin kuin mitä alunperin suunnittelin, sillä sitkeä flunssakierre piti minua sohvanpohjalla useamman viikon. Nyt pikkuhiljaa suunta on kuitenkin ollut parempi, ja haaveissani siintävät vielä tammikuiset hiihtolenkit (..jos saataisiin vielä kunnolla luntakin Tampereelle, kiitos!), avantopulahdukset ja kävelylenkit jäällä. Mutta maltti on valttia, hissuksiin uuden vuoden seikkailuja kohti siis.

Aivan kuin Joulupukki olisi osannut ennakoida tulevaa, sillä paketeistani löytyi paljon sellaisia aarteita, jotka pääsivät heti ahkeraan käyttöön. Sain lahjaksi ihania yöpaitoja ja kuumavesipullon (aivan best flunssakaveri!) sekä Stanleyn, jota en todellakaan etukäteen edes tajunnut tarvitsevani. Vedenjuontini on lisääntynyt määrällisesti hurjasti, kun tuo megakokoinen muki on seissyt vieressäni koko alkuvuoden. Loistava lahja – ja vielä niin upean värinenkin! 

Kun olo alkoi helpottaa, pääsin vihdoin myös vanhemmiltani saadun legopaketin kimppuun ja tämä kaunokainen ihastuttaa nyt olohuoneemme pöydällä. Hurjan kauniit ”kestokukkaset” sopivat niin kauniisti sisustukseemme. Tällainen näpertely on kyllä ihanaa ja nykyiset legosetit ovat kyllä aivan mielettömän kauniita. Tämäkään kukka-asetelma ei kaukaa katsottuna näytä edes rakennuspalikoilla tehdyltä. Seuraavaksi hankintalistalle menee ehdottomasti tämä onnekas kissa!

Iloa alkuvuoteen toi myös Otavalta saatu yllärilahja, joka sisälsi todella mukaansatempaavaa luettavaa. Fiona Valpyn Sypressisokkelo ja Grimaldin Hyvä elämä olivat erinomaista luettavaa sohvanpohjalle ja suosittelen niitä lämpimästi myös sinulle, joka kaipaat uutta luettavaa alkuvuoteen. Sypressisokkelo on sinulle, joka nautit nojatuolimatkoista historialliseen maisemiin, Hyvä elämä taas sinulle, jota kiehtoo kaunis, mutta myös sydäntäsärkevä teksti. Tässä teoksessa elämä on vienyt sisaruksia, Emmaa ja Agathea eri suuntiin, kunnes surullinen tapahtuma ajaa heidät jälleen yhteen. Pystyvätkö he kohtaamaan menneisyytensä haamuja ja löytämään jälleen yhteisen sävelen? Sypressisokkelossa vanha huvila sen sijaan kietoo yhteen Tessin ja Beatricen tarinat. Aikamatkailemmekin siis sekä 1940-luvun että 2015 Toscanassa. Kumpaan kirjaan sinä tarttuisit?

Olipa ihanaa päivitellä tännekin hieman kuulumisia! Toivottavasti vuotenne on alkanut terveenä ja hyvällä energialla, mielelläni kuulisin kommenttiboksissa myös teidän tammikuustanne. <3

Ps. Ja jos siellä joku juuri nyt kaipaa flunssaillessaan tai muuten vaan timanttisen hyvää huulivoidevinkkiä se tulee tässä : La Roche-Posayn Cicaplast Lips Barrier Recovery Balm – rauhoittaa, hoitaa ja kosteuttaa!

… ja niinhän siinä sitten lopulta kävi, että sairastin kovaa flunssaa koko joulua edeltävän viikon ja liian moni postaus jäi odottamaan joko luonnoksiin tai kuvat vallan kokonaan vain kamerani muistikortille. Yksi niistä postauksista oli tämä. Ei kai vielä ole liian myöhäistä esitellä mikä olikaan vuoden 2024 Disney-joulukoristeeni?

Kuten blogia pidempään seuranneet tietävät, minulla on tapana hankkia Disney-koristekokoelmaani aina jouluisin yksi uusi aarre Disneystoresta. Sellainen koriste, joka tavalla tai toisella kuvaa hyvin kulunutta vuotta. Tänä vuonna pähkäilin koristeen tilaamisen kanssa pitkään, sillä koristevalikoima tuntui pienemmältä kuin aiempina vuosina ja sopivaa koristetta tälle vuodelle oli hankala päättää.

Kunnes verkkokaupassa vastaani käveli lopulta hurmaava Hessu Hopo.

Suurin tämän vuoden muutoksista oli varmastikin se, että sekä Matin että omat työkuvioni vaihtuivat huomattavasti vuoden aikana. Matti siirtyi töihin urheilumaailmaan ja itse otin taas lisää askeleita kohti unelmieni toteutumista ja keskityin yhä enemmän ja enemmän sisällöntuotantoon sekä valokuvaamiseen. Tein tänä vuonna töitä toimistolla vain kolmena päivänä viikossa taloushallinnon töiden parissa, mikä vapautti enemmän aikaa muille töille. Oikea suunta ja oikea ratkaisu. Koriste kuvastaa näitä muutoksia mielestäni ihanasti; Hessu on marssimassa kohti lätkämatsia poppareiden ja kannustusviirin kera, onpa tainnut käydä kassista päätellen samalla myös Ilves-kaupassa ostoksilla.. ;)

Tuntuu siltä, että aloitin tämän ”uuden” jouluperinteen vasta hetki sitten, mutta koristeitahan on kertynyt kuuseen jo ihan kunnon kokoelman verran. Näillä aarteilla on kyllä melkoinen tunnearvo; ne kertovat meidän elämämme tarinaa vuosi vuodelta ja joka kerta kuusta koristellessani, näiden koristeiden kohdalla menneitä tulee takuuvarmasti muisteltua.

Ja mikä suloisinta, moni teistä on kertonut aloittaneensa saman perinteen postausteni innoittamana. <3