HATTARAINEN TYÖHUONEENI, JONKA SEINILLÄ TANSSAHTELEVAT KULTAISET MUUMIT

CURIOUSER & CURIOUSER | sisustus

Mutta enhän minä voi. Minä, pian 32 vuotta täyttävä aikuinen nainen, en voi maalata työhuoneeni seinää vaaleanpunaisella, saati valita tapetiksi sellaista, jossa tanssahtelevat kultaiset muumit kukkaniityllä. Kultaa ripottelisin muuallekin yksityiskohtiin, laittaisin esiin Parikan glittermaiharini ja hankkisin muutaman rottinkihuonekalun tunnelmaa pehmentämään. Huone olisi niin hattarainen, että uuden työpöydän ääressä ei taatusti syntyisi kuin onnellisia asioita. Enhän mä nyt voi. Vai voinko sittenkin?

Päätin, että voin. Mies antoi projektilleni vapaat kädet ja käski toteuttamaan kaikki unelmani. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Tervetuloa hattaraisen hurmaavaan huoneeseeni, jossa ajatukset ovat kinuskikastikkeella kuorrutettuja ja lattia kuin vaaleanpunaista pilviharsoa.

Arvaatteko mistä tiedän, että huoneeni muodonmuutos onnistui yli odotusten? Siitä, että miltei jokainen huoneessa vieraillut ja minut hyvin tunteva on todennut huoneeseen astuttuaan, että ”tämähän on aivan Nooran näköinen!”. Juuri siihen tällä kaikella pyrittiin. Halusin huoneen, jossa inspiroidun, tunnen oloni onnelliseksi ja joka saa hymyn huulilleni, joka kerta, kun astun huoneeseen sisään. Heitin lopulta romukoppaan kaikki ne ”mitähän muut tästä tykkäävät?”-ajatukset ja suunnittelin itselleni huoneen, josta olen unelmoinut. Muistatteko unelmakarttani, jonka raapustelin tästä huoneesta jo ennen muuttoa? Lopputulos on miltei sen kaltainen. Hitusen ehkä jopa suunnitelmaa parempi.

Työhuonettani ei olisi tarvinnut remontoida. Se oli täysin muuttovalmis uuteen kotiin muuttaessamme, mutta koin helpommaksi tehdä siellä muutaman muutoksen nyt, kun huone oli vailla huonekaluja. Totta puhuen aiemmin lastenhuoneena ollut huone ei myöskään värimaailmaltaan istunut oikein omaan tyyliimme, joten kun kerta vaaleansiniset seinät pistettäisiin joka tapauksessa piiloon, halusin ottaa ohjat heti omiin käsiini ja aloin selata läpi vaihtoehtoja tehosteseinän tapeteista.

Kodin Terrassa vastaani tuli alekorissa lojunut mustavalkoinen muumitapetti, jonka ansiosta aloin käydä läpi myös hieman näyttävämpiä tapettivaihtoehtoja. Mustavalkoinen ei omalla kohdallani tule kysymykseen laisinkaan, mutta löydettyäni Netraudasta tämän Sanduddin vaaleanpunaisen muumitapetin, näin jo sieluni silmin valmiin työhuoneen verkkokalvoillani. Samalla, kun ammattimies kävi laittamassa tapetin paikoilleen, hän myös maalasi Tikkurilan Näsiä-sävyisellä maalilla tapettiseinää vastapäätä olevan seinän vaaleanpunaiseksi. Oli hurjan haastavaa löytää maalikartalta oikeansävyinen maali tapetin kaveriksi, mutta osuin valinnassani onneksi nappiin.

Työhuoneeseeni jouduin hankkimaan myös jokusen uuden huonekalun, sillä myin suurimman osan vanhan työhuoneeni sisällöstä eteenpäin jo ennen muuttoamme. Tyyliltään huoneet eroavat toisistaan kuin yö ja päivä; edellisessä työhuoneessa valkoinen lastulevy näytteli pääosaa, mutta tässä huoneessa vaaleanpunainen yleisilme kaipasi pehmeää puuta rinnalleen. Niinpä suuntasinkin Ikeaan ja hankin piiiiitkän odottelun jälkeen (..kyseessä taitaa olla hittituote?) STOCKHOLM 2017-lipaston sekä jaloilla seisovan lankkutyöpöydän. Pöytä on tukevaa tekoa ja myönnän saaneeni siihen inspiraation vierailultamme Ivana Helsinki Housessa. Ivanalla työhuone oli kuin suoraan unelmistani ja halusin edes hitusen samaista fiilistä myös omaan huoneeseeni. Keinutuoli sen sijaan oli ex tempore-hankinta Veke.fi’n alennusmyynneistä, mutta pieni lipsahdus sallittakoon.

Huone alkaa olla valmis ja viihdyn siellä paremmin kuin hyvin. Muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta kaikki on paikoillaan, mitä nyt muutaman taulun haluan vielä kiinnittää vaaleanpunaiselle seinälleni. Työpöydän vieressä olisi myös tila Suomen Voimistelutuotteen puolapuillepienet jumppatuokiot koneella istumisen ohella voisivat nimittäin tehdä hyvää.

Unelmointi siis jatkukoon, mutta just nyt, just nyt mä olen enemmän kuin tyytyväinen. Katselen hymy huulilla muumejani, jotka muuttuvat kultaisiksi auringonsäteiden osuessa niiihin. Just hyvä näin.

Pakko vielä kertoa hauska tarina tuosta vaaleanpunaisesta tyynystä, joka on nyt keinutuolin pehmikkeenä. Se oli nimittäin ensimmäinen asia, jonka ostin itselleni, kun aloin suunnitella sisustusta ensimmäiseen omaan kotiini reilu kymmenen vuotta sitten. Tyynyn värimaailma toimi tuolloin inspiraationa koko vaaleanpunaiselle yksiölleni, ja vuodet ovat vierineet, mutta ilmeisesti sisuksissani elää yhä se sama vaaleanpunaiseen hattaraan kietoutunut muumifani kuin silloinkin. Tyyny tosin on vuosien varrella vähän kärsinyt, huomasin asettaessani sitä tuoliin, että rakas Eppumme on järsinyt tyynyn kulmia hyvällä ruokahalulla reikiä täyteen. <3


Posted in sisustus | Tagged | 18 Replies

LUKUNURKAN UUSI HELMI & KESÄLLÄ LUETTUA

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Mikään ei ole muuttunut koskien sitä etteikö tämä viime viikolla esittelemäni lukunurkkaus olisi edelleen yksi suosikkipaikoistani uudessa kodissamme. Viihdymme siinä itse asiassa niin hyvin, että tarvitsemme pian seinään lukujärjestyksen (–kirjaimellisesti), josta näemme kumman vuoro on pehmeän tuolin syleilyyn istahtaa ja hengähtäa hetkeksi. Hassua, että valaisinta ja pikkupöytää lukuunottamatta kaikki tämän kohdan tuotteet ja asiat olivat jo vanhassa kodissamme, mutta tänne ne sopivat vielä paremmin kuin edelliseen osoitteeseen.

Pienen lisähankinnan tein kuitenkin vielä mukavuussyistä nurkkaukseemme. Nojatuoli on sen verran ryhdikästä tekoa, että jalat on tästä lähtien mukava nostaa Veke.fi:stä ostamani rahin päälle lepäilemään. Harmaa, samettinen, House Nordic Ejby Pouf-rahi täyttää tämän tehtävän täydellisesti. Tämä on muuten hyvä osoitus siitä, että oikeastaan vasta käytäntö näyttää parhaiten sen, mihin kohtaan mikäkin asia ja esine kannattaa sijoittaa. Kuvittelin viime viikolla, että tämä paikka ei enää muutoksia kaipaa, mutta niinpä vaan lukuhetkeni osoittivat luuloni vääriksi. Itse sisustan kotiamme nimenomaan sillä ajatuksella, että siellä olisi hyvä asua.

Liekö syynä lukunurkkaus vaiko tarve rentoutumistuokioille muuttorumban keskellä, mutta pari kirjaakin olen ehtinyt ahmaista kitusiini parin viikon aikana. Koska monet ovat kertoneet poimineensa lukuvinkkejä blogistani talteen, jaettakoon samassa yhteydessä vielä pari kevyempää kirjavinkkiä, jotka molemmat sopivat leppoisiin kesäpäiviin ja lomahetkiin.

Sophie Kinsella, Varsinainen talousihme (WSOY, 2018)

Kepeä, huvittava, sopivasti ennalta-arvattava. Uraohjus Samantha Sweetingin ura kokee yllättäen valtavan mahalaskun, mistä seuraakin urakeskeiselle nuorelle naiselle melkoisesti päänvaivaa. Ja kovin yllättävä alanvaihto. Cityn keskeltä maaseudulle päätyvä Samantha oppii itsestään uutta rakkauden, hämmentävien käänteiden ja uusien oppien myötä ja huomaa pian, että aiempi täydellinen elämä, ei ehkä sittenkään ollut niin täydellistä. Onnen voikin löytää asioista, joista sitä ei ole aiemmin tajunnut edes etsiä. Tarina vie Samanthan huippujuristista taloudenhoitajaksi ja opus onkin taattua Kinsellaa, joka ei petä Himoshoppaaja-fanien luottamusta tälläkään kertaa.

Kenelle: Hänelle, joka harkitsee uranvaihtoa, hänelle, joka kokee junnaavansa elämässä paikoillaan ja hänelle, joka kaipaa uusia haasteita.

Minne: Riippumattoon tai altaanreunalle.

Jill Santopolo, Valo, jonka kadotimme (Otava, 2019)

Tämä kirja odotti sopivaa hetkeä kirjahyllyssäni pitkään. Olin lukenut siitä ylistäviä arvosteluita ja odotin siltä paljon. Toki rakkaustarinaa, mutta eritoten sellaista rakkaustarinaa, joka kietoisi matkaansa eikä päästäisi pois ennen kuin kirja on luettu loppuun. Juuri niin siinä lopulta kävi. Lucy ja Gabe pitävät toisistaan huolta juuri silloin, kun maailma on kaaoksessa New Yorkin terrori-iskujen aikaan ja tuo yhteys säilyy nuorten elämässä vuodesta toiseen, vaikka polut vievätkin heitä eri suuntiin, tuoden heidät kuitenkin myös samoihin tienristeyksiin toisinaan. Tarina tulvi rakkautta, mutta oli samalla myös melko kipeääkin luettavaa. Haikeaa ja kaunista, samalla sydäntäsärkevää. Tämä on kaukana höpöhöpö-genrestä ja kirja tarjoaa täydellisen lukuhetken keskelle kiireiden täyttämää arkea.

Kenelle: Hänelle, joka rakastaa edelleen häntä, joka pääsi joskus karkuun, hänelle, joka uskoo siihen, että meille kaikille on tässä maailmankaikkeudessa ”se oikea” ja hänelle, joka toivoo kaikille parasta.

Minne: Sadepäiviin ja hetkiin, jolloin olet ihan yksin.

Näiden kirjojen myötä lukemattomien kirjojen pino pieneni huomattavasti yöpöydälläni. Mutta toki muutama jäi vielä hyllylle odottamaan lomaakin. Joko sinä olet seikkaillut Talousihmeen kanssa tai kokenut raastavaa rakkautta Lucyn ja Gaben kanssa?


Posted in lifestyle | Tagged , | 6 Replies

VIERASHUONE – ENNEN & NYT

CURIOUSER & CURIOUSER | sisustus

On aika avata ovi vierashuoneeseemme! Tervetuloa siis virtuaaliselle yökyläilylle huoneeseen, joka koki kodissamme toisiksi suurimman muodonmuutoksen pienen pintaremontin jälkeen. Ja kuinka ollakaan, juuri tällä hetkellä se on oma lempparihuoneeni.

Kyseessä on siis huone, jota edelliset asukkaat käyttivät lastenhuoneena. Meille huoneen uusi tarkoitus oli heti selvä. Meillä käy paljon kyläilijöitä kauempaa vierailulla ja majoittuminen kotiimme olikin pienien tilojen vuoksi äärimmäisen haastavaa vanhassa asunnossamme. Siksi halusimmekin, että uudesta kodista löytyy selkeä tila, jonne vieraat voivat jatkossa majoittua. Kotimme on remontoitu lattiasta kattoon muutama vuosi sitten, mutta halusimme kuitenkin tuoda jotakin omaa tähänkin huoneeseen. Lastenhuoneen seinät oli maalattu vaaleanvihreällä, eikä kyseinen väri kuulu kummankaan suosikkeihin. Huone saikin siis heti maalia pintaan.

Inspiraation saimme tämän huoneen värimaailmaan itse asiassa pikkusiskoni edellisestä kodista, jonka makuuhuoneen seinä oli maalattu Tikkurilan vihreällä Vuono-sävyllä (muistatteko nämä koiramaiset kuvat, jotka on otettu juurikin tuon seinän edessä?). Seinälle haettiin alunperin ”Ilveksenvihreää” fiilistä, ja siinä missä Matti sai kun saikin haluamansa ”Ilvesseinän”, oma visioni toteutui samalla täydellisesti kauniin vihreästä, kylmänsävyisestä tehosteseinästä. Huone kulkee leikkisästi myös nimellä ”Matin huone” ja jos kurkkaisitte huoneen kaappeihin, ymmärtäisitte miksi. Kaikki matkamuistohuivit ja paidat pelireissuilta on ripusteltu roikkumaan siististi huoneen henkarikaappiin ja epäilenpä vahvasti, että kokoelma karttuu vielä vuosien varrella. Herran villin ajatuksen huivien ripustamisesta seinille tyrmäsin välittömästi, myönnetään.

Huoneessa oli siis alunperin kaksi ongelmaa, vaaleanvihreät seinät sekä toiselle seinälle maalattu erittäin paksu liitutaulupinta. Liitutaulua ei vierashuoneeseen tarvittu, ja sen poistaminen hiomalla olikin melkoinen operaatio. Ammattimies hoiti homman kuitenkin taidokkaasti ja vihreää tehosteseinää vastapäätä oleva seinä on nyt kauniin valkoinen.

Uskomatonta kuinka paljon seinän väri muuttaakaan koko huoneen ilmettä. Laitoin alle kaksi kuvaa vierekkäin, jotka on otettu samaan kellonaikaan, samasta oviaukosta, samasta huoneesta. Ennen-kuvassa päivä oli tosin hieman aurinkoisempi, mutta pointti varmasti tulee selväksi näinkin. Seinän lämmin, vaaleanvihreä sävy loi koko huoneeseen kellertävän sävyn, kun taas nyt sävyn ollessa kylmempi, jopa lattia näyttää minusta kauniimman väriseltä. Pieni pintaremontti ei ehkä ollut välttämätön, mutta tunnelman se muutti hetkessä!

 

Koska vierashuoneen käyttötarkoitus on niin selvä, en halua täyttää huonetta ylimääräisellä tavaralla. Vuodesohva on helppo muuttaa isoksi parisängyksi, enkä halua jatkuvasti olla järjestelemässä tavaroita pois sen tieltä. Vaikka pieni pöytä ehkä sopisikin keskelle lattiaa paremmin, tuossa se toimittaa kätevästi virkaansa myös laskutasona ja yöpöytänä. Huoneeseen tehtiin myös yksi suurempi hankinta, kun kaunis ja pelkistetty Friheten-kulmavuodesohva muutti huoneen nurkkaan. Sen päälle ostin koristeeksi kaksi tummanvihreää, 3 euroa kappaleelta maksanutta samettityynynpäällistä H&M Homelta ja yhdistin ne aiemmin Hemtex-yhteistyön kautta saamiini kukallisiin tuotteisiin. Matto kuulunee virallisesti kylpyhuoneeseen, mutta sävyltään se sopi niin kauniisti seinän vierelle, että miksipä olisin lukenut tuoteselitettä turhan tarkkaan.

Pisteenä i:n päälle yllätin Matin tauluseinällä. Vihreä seinä on yksinäänkin kaunis, mutta taulut viimeistelivät sen täydellisesti, kun ostin Deseniolta koiraherrat kotiamme vahtimaan. Rupert ja Douglas saivat kaverikseen vielä Alvar Cartolta tilaamani karttataulun Matin synnyinseuduista. Myönnän poistaneeni kuvia varten kartasta paikan nimen pois, Matti on kotoisin sen verran pienestä kylästä, jonka nimi säilyköön salaisuutena. Ihastuin Alvar Carton konseptiin, sillä karttautaulun voi sitä kautta teettää pienimmistäkin paikoista (kiitos inspiraatiosta Iina!). Olohuoneen seinällä on suuremmat kartat meille merkityksellisistä suurkaupungeista, Barcelonasta ja New Yorkista, ja jotenkin tämä lisäys täydentää taulukokoelmaa suloisesti. Juuriaan ei koskaan saa unohtaa.

Tällaisessa huoneessa vieraamme siis laskevat päänsä tyynyille (petivaatteet saa muuten piiloon vuodesohvan sisuksiin, kätevää!) ja näkevät toivottavasti kauniita unia. Yhden muutoksen saatan tosin vielä huoneeseen tehdä; jokainen vieras pottuilee minulle nimittäin yksi toisensa jälkeen haitaristani, jota en ole ehtinyt _vielä_ opetella soittamaan. Se on kenties parempi siirtää kaappiin piiloon siihen asti, kunnes Säkkijärvenpolkka ihan oikeasti onnistuu.

Kertokaahan, viihtyisittekö vieraanamme Douglasin ja Rupertin valvovien katseiden alla?


Posted in sisustus | Tagged | 16 Replies