MIKÄ KIRJA ON SINULLA JUURI NYT KESKEN?

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Syksy ja kirjat kuuluvat meidän kodissamme yhteen. Valaisimet asetetaan paikoilleen niin, että ne osuvat täydellisesti yhteen kodin mukavimpien istuimien kanssa. Viereen asetellaan pöytä, johon voi laskea kahvikuppinsa. Valitsen monesti pimeinä syysiltoina ajankuluksi mielummin kirjan kuin telkkarin. Ostan tosin vain harkiten kirjoja ja monesti kirjakaupassa kassalle päätyvätkin vain sellaiset teokset, joiden tiedän säilyvän kirjahyllyssä loppuelämäni ajan. Pyrimme siihen, että pieni kirjahyllymme ei ala pursuilemaan, vaan luettuja kirjoja annetaan sitä mukaa eteenpäin, kun alkaa tuntua siltä, että teos on loppuunluettu.

Tänä syksynä kauppoihin on saapunut valtava määrä mielenkiintoisia elämänkertoja historiamme suurista nimistä ja viimeksi ostosreissulla minä kiikutinkin kassan kautta kotiin Sara Hildénistä kertovan Anna Kortelaisen Hyvä Sara!-teoksen (Gummerus). Matti sen sijaan lukee juuri parhaillaan Hugo Simbergin elämänkertaa, jonka hankinnalle hän taisi saada inspiraationsa vieraillessamme kesälomareissulla paikassa, jossa Simberg vietti viimeiset hetkensä. Hän jopa istahti portaille, joille Hugon kerrotaan kuolleen. Saran elämästä olen sen sijaan ollut kiinnostunut aina. Taidemuseo Särkänniemen kupeessa on yksi Tampereen tunnetuimmista maamerkeistä ja samalla se on omasta mielestäni yksi kauneimmista museorakennuksista Tampereella. Sara lepää ikuista untaan Kalevankankaan hautausmaalla, lähellä oman vaarini hautapaikkaa. Kuljen Saran haudan ohi usein ja joka kerta katseeni kiinnittyy hautakivessä olevaan tekstiin, ”Kun taide tulee tarpeettomaksi on loppu alkanut”.

Kortelaisen kirja olikin todellinen must-hankinta kirjahyllyyn. Se on osoittautunut äärimmäisen mukaansatempaavaksi ja ennen kaikkea kiinnostavaksi teokseksi, joka ei kerro ainoastaan Sarasta, vaan myös aikakauden historiasta. Tampere on luonnollisesti teoksessa vahvasti läsnä ja tarinan ikään kuin herättävät eloon mukana kulkevat valokuvat. Samalla niin opettavaista ja kiinnostavaa ajankulua. Onneksi kirjaa on vielä puolet jäljellä; aloin jo pelätä, että luen sitä liian nopeasti ja kirja loppuu liian pian. Se lienee merkki siitä, että hyppysissäni on loistava teos.

Mutta kerrohan, mikä kirja sinulla on juuri nyt kesken?


Posted in lifestyle | Tagged | 6 Replies

PILVISSÄ LEIJAILLEN

Tiedättekö sen leikin, jota leikitään kesäisin taivasta tuijotellessa? Makaat nurtsilla ja yläpuolellasi lipuvat pilvet muistuttavat yksi toisensa jälkeen sinua jostakin. Toinen on mielestäsi koiran muotoinen, toinen on kuin kesäauringossa sulava pehmis ja hei, tuo tuolla on kuin merihevonen. Tällä leikillä ei taida olla virallista nimeä, mutta kaikki sitä varmaankin ovat joskus leikkineet. Minä viimeksi viime viikonloppuna äidin kanssa, kun kinastelimme siitä, oliko yläpuolellamme leijuva pilvi Snoopyn muotoinen.

Siksi olikin hieman hassu sattuma, että olin juuri äitini kanssa liikenteessä, kun törmäsin tähän Peng + Hu Hirameki Clouds-kirjaan. Tämä kirja on täynnä kuvia pilvistä ja voit itse piirtää niille ääriviivat.

Ostin kirjan Ateneumin museokaupasta ja jo parin päivän aikana meillä käyneet vieraat innostuivat raapustamaan kirjaan oman kädenjälkensä. Kirjasta tulikin ikään kuin vahingossa vieraskirja. Sohvalla istuessaan voi hetken aikaa pomppia hattaraisten pumpulipallojen päällä ja inspiroitua hauskanmuotoisista pilvenhattaroista.

Every sky’s an inspiration,
Every cloud floats free,
Unlock your imagination,
Draw what you see.

Aluksi mietin, että kirjaa olisi hauska täyttää aina merkkipäivinä tai sitten iltaisin aina piirrellä yksi pilvi ennen nukkumaanmenoa. Mutta vieraskirjana tämä toimii paremmin kuin hyvin. Pian poutapilvitaivas on täynnä kauniita muistoja.

Kauniita unia, pilvihattaroiden kuvia.


Tagged , | 6 Replies

SYDÄMENLYÖNNEISSÄ IKUISUUS

Oli aivan liian laimeaa kahvia, oli maailman paras korvapuusti, oli kirja, joka sai sydämen pamppailemaan ihastuksesta. On viikon lukuvinkin aika. Samalla kerrottakoon, että Ahlmanin Tilapuodista saa maailman parhaita korvapuusteja. Oli liiankin ihana hetki, kun kaatosade hakkasi ikkunaan ja tuore korvapuusti suorastaan suli suuhun.

Hyppysissäni on kirja, joka on täydellinen niihin hetkiin, kun loikoilet riippukeinun syövereissä. Välillä paljaalle varpaallesi istahtaa kärpänen, nenääsi tunkeutuu naapurimökin pihalla kärähtäneiden grillimakkaroiden tuoksu ja korviisi kantautuu kuinka läheiseltä laiturilta lapset pomppivat toinen toisensa jälkeen kiljahdellen viileään järviveteen. Sydämenlyönneissä ikuisuus (Jan-Philipp Sendker, Gummerus, 2016) lennättää sinut kuitenkin tästä maisemasta paljon kauemmas; se vie sinut kaukomatkalle ja tälle reissulle matkalaukkuusi on pakattu vain rakkauden voimaa ja itämaista mystiikkaa.

New Yorkilainen juristi Tin Win katoaa yllättäen jättäen perheensä avointen kysymysten äärelle, joihin ei tunnu löytyvän vastauksia. Miksi hän lähti? Kenen luo? Kuinka hän saattoi jättää perheensä niin yllättäen? Aikaa kuluu, eikä isä palaa kotiin. Tytär Julia löytää isänsä tavaroiden joukosta kuitenkin vuosia myöhemmin rakkauskirjeen, joka on kirjoitettu tuntemattomalle naiselle. Matka pieneen burmalaiskylään voi alkaa, kun Julia päättää selvittää, miten isä on viettänyt elämänsä ensimmäiset 20 vuotta. Vuodet, joista hänen perheensä ei tiedä mitään. Ja kuka on tämä nainen, jolle isä on kirjeen kirjoittanut? Matka mullistaa Julian mielen ja tämän perheen historian ja Julian matkaseuralaiselle, eli sinulle, lempeän inhimillinen romaani jää varmasti ikuisesti mieleen.

Toisinaan kirjan sivut kääntyvät eteenpäin kuin itsestään. Tarina vie mukanaan.

Juuri niin kävi tämän kirjan kanssa.


Tagged , | 2 Replies