KUN YOUTUBE-VIDEONI KERÄSI 40 000 KATSELUKERTAA

CURIOUSER & CURIOUSER | Yleinen

Kuten olette kenties huomanneet, olen ollut viime aikoina kaikkea muuta kuin aktiivinen Youtuben puolella. Sydämeni heittelikin melkoisia kärrynpyöriä jokin aika sitten, kun huomasin, että te sen sijaan olitte olleet Youtube-kanavallani erityisen aktiivisia, etenkin tämän videon saralla. Tuntuu aivan huikaisevan hienolta, että olette katselleet tekemääni tutoriaalia ryijyn teosta miltei 40 000 kertaa! Niin mahtavan mainiota, että juuri käsitöiden tekemiseen tsemppaava video on kerännyt huomiota. Omalla kohdallani nämä päivästä toiseen samankaltaisina toistuvat illat olisivat melkoista peukaloiden pyörittelyä, jos käsissäni eivät kilisisi sukkapuikot tai ompelukone laulaisi. Niinpä huomattuani videoni saaman suosion, sain aivan valtavan motivaatiopuuskan ja päätin surauttaa itselleni ompelukoneella hameen. Ja tällainen siitä tuli.

Olen säästellyt tuota kangasta jo pienen ikuisuuden. Ostin sen varmaankin jo parisen vuotta sitten ja kuten joku saattaa tunnistaa, kuosi on suosikkisuunnittelijani Annika Hiltusen käsialaa. Annikahan on myös suosikkikorujeni takana – tiesittekö, että Design by Kieton korut ovat juuri hänen mestariteoksiaan? Niinpä surautellessani hametta ompelukoneellani, tiesin jo siinä vaiheessa, että korulippaastani löytyisi hameeseen täydelliset asusteet.

Miksikö juuri nyt sitten tänään päätin tarttua tähän kauan säästelemääni kankaaseen? Takana on todella kurja, surullinen ja itkuinen viikko. Mutta äsken tuolla laiturilla auringonlaskussa seisoskellessani, tuli hyvä olo uudessa, maailman kauneimmassa hameessani. Eli sanoisin, että nyt jos koska oli täydellinen aika kankaan ”tuhlaamiseen.”


Posted in Yleinen | Tagged , , | 4 Replies

SAVITÖITÄ KOTI-ILTOJEN ILOKSI – TÄMÄ SAVI KUIVUU ITSESTÄÄN!

CURIOUSER & CURIOUSER | sisustus

Instagramini kuvavirran perusteella moni ystävistäni ja tuttavistani on viime viikkojen aikana aloittanut uuden harrastuksen; osalle posti on kiikuttanut kotiin maalaus- tai piirustustarvikkeita, osa kilistelee sukkapuikkoja vimmatusti aikansa kuluksi. Nuo puuhat ovat itselleni jo tuttuja ja rakkaita harrastuksia, joten elohiirimäinen luonteeni kaipasi jotakin uutta haastetta pitkiin ja sateisiin koti-iltoihin. Eikä aikaakaan, kun Adlibriksen tuotevalikoiman joukosta silmieni eteen ilmestyi tuote, jota en tiennyt edes olevan olemassa.

Klik klik, ja kaksi kiloa itsekovettuvaa savea oli matkalla luokseni.

Itsekovettuva savi on nimensäveroinen tuote, savi ei tarvitse kovettuakseen uunia. Täydellistä, tosin kärsivällisyyttä vaativaa kotipuuhaa! Savea on saatavilla neljässä eri sävyssä, terrakottana, curryna, mustana ja vaaleanharmaana, ja kuten kuvasta näkyy, tilasin itselleni nimenomaan vaaleanharmaata savea (*ei mainoslinkki). savityöt ovat minulle täysin uusi puuha, joten samaan tilaukseen laitoin matkaan edullisen työkalusetin. Myönnän, että minulla ei ollut hajuakaan, mitä suurimmalla osalla työkaluista tehdään, mutta soveltaen ja mielikuvitusta käyttäen, keksin niille kyllä käyttötarkoituksia savea muokatessa.

Saven työstäminen oli yllättävänkin helppoa. Vesikuppi on hyvä pitää käden ulottuvilla, sillä kuivahtavaa savea on helpompi käsitellä, kun sitä välillä kostuttaa. Kaulin osoittautui erinomaiseksi kotoa löytyväksi työvälineeksi, kun muovasin pääsiäisaiheisen pupupurkkini reunuksia ja näin jälkikäteen ajateltuna, kertakäyttökäsineistäkään ei olisi ollut haittaa. Ensikertalaisena askartelin pupuni parissa varmaankin parisen tuntia, ja askel askeleelta saven käsittelystä tuli helpompaa ja helpompaa. Kun työni oli valmis, jätin sen kuivumaan.

Eilen uskaltauduin vihdoin maalaamaan pikkupupuseni. Kuivuminen oli kestänyt viitisen päivää, ja tällä varmistin sen, että savi on varmasti kuivaa. Parin päivän odottaminen olisi tosin varmasti riittänyt. Koska pupu oli aihepiiriltään kovin pääsiäismäinen, päätin tuunata sen olohuoneeseemme sopivaksi, ja käytin pohjavärinä Plus Color-askartelumaalia vaaleanpunaisessa sävyssä (*ei mainoslinkki). Huomasin, että maalaaminen käy helpoimmin sienellä pintaa tupsuttelemalla, ja etenkin pupun turkkiin tämä tekniikka toi mainiota elävyyttä. Kun vaaleanpunainen maali oli kuivunut, lisäsin vielä pintaan Art Metal-metallimaalia, jolla maalasin myös purkin sisustan kokonaan kultaiseksi. Kultainen maali ei kuvissa ole oikein eduksi (pupu näyttää siltä, että se olisi riehunut mudassa), mutta auringonsäteiden osuessa pupuseen, uusi lemmikkini sädehtii upeasti.

Maljakoksi pupupurkistani ei ole muuta kuin kuivakukille, joten ajattelinkin sen soveltuvan työpöydälleni kynäpurnukaksi. Varastoon jäi vielä kilon verran savea, joten arvaattekin jo, kuinka viikonloppuni aion viettää..


Posted in sisustus | Tagged , | 6 Replies