SINÄ JA MINÄ AUTIOTALOSSA

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

| Kaupallinen yhteistyö TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI |

En ole ikinä aikaisemmin kokenut teatterissa tällaista tunnetta; olin jokaisesta edessäni lavalla soittavasta, näyttelevästä, laulavasta ja tanssivasta sekä taustajoukoissa taituroivasta nuoresta aivan valtavan ylpeä. Veikkaankin, että silmieni alla toteutui eilen monen monta unelmaa. Autiotalon ovet aukesivat, seiniltä tuijotteli Hämähäkkimies ja siellä me olimme, sinä ja minä.

Tampereen Yhteiskoulun ilmaisutaidon lukio ja Tampereen Työväen Teatteri juhlistavat yhteisproduktiolla TYK’in 125-vuotista taivalta. Rakastettu Dingo-musikaali tuo lavalle peräti 80 lukion opiskelijaa, joukossa taidokkaita soittajia, tanssijoita ja muita esiintyjiä, joiden luulisi tehneen alalla töitä jo pitkään. Nuorten mökkimatka on matka menneisyyteen, jonne meidät johdattaa yksi jo liian varhain joukosta poistunut ja tämän eripurainen kaveripiiri, jonka yhteinen sävel on dramaattisten tapahtumien jälkeen kadonnut. Muistoissani palaan välitunnille itsekin, kun jo saliin astuessamme meidät vastaanottaa lavalla hurjan suuri jengi lukiolaisia. Osa omissa kuppikunnissaan, osa yksin seisoskellessaan.

Ennen kuin musikaali on edes alkanut, muutama henkilöhahmo pistää silmään valloittavalla säteilyllään. Kokonaisuus vetää taidokkuudellaan sanattomaksi, näistä nuorista kuullaan vielä. Voisiko tämän parempaa koulutusta työelämään ollakaan. Mikä sääli, että näytöksiä on jäljellä enää kaksi, tänään 18.2. ja huomenna 19.2., mutta ne, jotka pääsevät ihastelemaan tätä taidonnäytettä, eivät tule koskaan parituntista teatterinpenkissä unohtamaan. Näytösten määrän rajallisuus on kuitenkin enemmän kuin ymmärrettävää. Nämä nuoret ovat keskellä kiireistä kouluvuotta, osa painiskelee pian ylioppilaskirjoitusten parissa. Teatteriproduktiosta ja koulusta kunnialla suoriutuminen ei ole mikään pieni ponnistus.

Kuten jo totesin, olen teistä kaikista niin ylpeä ja samalla hitusen kateellinen siitä, että en lukio-aikoinani itse päässyt tällaiseen mukaan. Lukio-Noora ei olisi uskaltautunut lavalle tanssimaan ja laulamaan, mutta unelmieni täyttymys olisi ollut päästä mukaan taustajoukkoihin, suunnittelemaan käsiohjelmaa tai vaikkapa puvustusta. Joukossa on voimaa, taitoa ja tahtoa.

Sauna on lämmin. Tietäjät tietää.


Posted in lifestyle | Tagged , | 6 Replies

ARKIKUVA 5/52

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

| ENSI-ILTALIPUT SAATU/ TAMPEREEN TEATTERI |

Milloin kuva on otettu? Kuva on otettu viikon 5 torstaina, 30. tammikuuta, iltakymmenen aikaan.

Missä kuva on otettu? Innokas teatterissakävijä on kuvattu kotimme eteisessä, näytelmän käsiohjelma hyppysissään.

Mitä kuva esittää? Olin juuri saapunut kotiin teatteriesityksestä, joka iski todella tunteisiin. Sieluni sopukoihin suorastaan.

Mitä mietit sillä hetkellä, kun kuva on otettu? Kirjoitin näytelmän nähtyäni Instagramiin seuraavalla tavalla: ”Niskavuoren Heta iskit syvälle sisuksiini. Itketit ja nauratit. Olit täydellinen. Eeva Hakulinen iskit syvälle sisuksiini. Itketit ja nauratit. Olit täydellinen.” Ja juuri tätä mieltä olen edelleen. Istuimme sisareni kanssa Frenckellin näyttämön eturivissä ja odotimme innolla kuinka tuo legendaarinen ja tuttu Hella Wuolijoen näytelmä olisikaan tuotu lavalle. Kahvipöydässä kanssamme istunut pariskunta hämmästyy, kun kerromme Niskavuoren olevan meille tuttua maaperää ja Hetan tarjoamilla pullakahveilla vaihdetaan heti väliajalla ensimmäisiä, tykästyneitä tunnelmia. Heta nimittäin veti kirjaimellisesti räsymaton heti näytelmän ensimetreillä jalkojemme alta. Eeva Hakulinen on Hetana timanttinen, ja juoni edelleen ahneutta ja häpeää tulvillaan. Huumoriakaan unohtamatta. Akusti saa kerta toisensa jälkeen kuulla kunniansa, mutta lopussa Hetan suuri suru ei jätä ketään kylmäksi. Katsoja elää mukana tunteiden myrskyssä ja nousee lopulta kiitosten aikana seisomaan. Taputtaakseen. Kiittääkseen.


Posted in lifestyle | Tagged , | Leave a reply